Itse tulevaisuuden visioinnin ei välttämättä tarvitse olla kovin haastavaa. Mielikuvituksella pääsee pitkälle, ja hieman ajankohtaisia ilmiöitä ja teknologista kehitystä seuraamalla visiot voi aina jollain tasolla kytkeä meille kaikille tuttuun nykyhetkeen. Tässä kytköksessä vain piilee vaara, joka mahdollisesti vesittää parhaimminkin viimeistellyn ja loppuun asti harkitun tulevaisuusvision. Näin joidenkin silmissä kävi hiljattain Microsoftille, joka julkaisi videon tulevaisuuden kommunikaatiovisioistaan.

Video on kaikin puolin hienosti toteutettu ja viimeisen päälle viimeistelty, kuten Microsoftin tasoiselta yritykseltä sopii odottaakin. Ensimmäisellä katselukerralla siinä ei välttämättä huomaa mitään outoa. Videossa tieto liikkuu, se on ennakoivaa, auttavaa ja sitä on kaikkialla. Kaikki on vain kosketuksen päässä. Tässä videon heikkous onkin: Lähes kaikki interaktio tapahtuu kuten nykyäänkin, kosketusnäytöillä. Onko kosketusnäyttö, joita nyt alkaa löytyä joka taskusta, todellakin paras mahdollinen rajapinta ihmisen ja tiedon välillä? Teknologian huipentuma, josta ei voi pistää enää paremmaksi? Käyttöliittymävisionääri Bret Victor tarttui tähän (epä)kohtaan hanakasti laajelle levinneessä blogikirjoituksessaan, jonka ajatuksella läpi lukemista suosittelen lämpimästi.

Onko kyseinen video siis pelkkää silmänlumetta? Markkinointikikka, jolla Microsoft yrittää luoda itsestään kuvaa visionäärisenä teknologiayrityksenä, joka haluaa kaikkien meidän parasta helpottamalla tulevaisuuden arkipäiväämme? Varmasti näin on osittain. Videossa ei näytetä mitään mullistavaa saatikka salaisen oloista. Pikemminkin tämän päivän tapahtumia ja ongelmia, joita visioitu teknologia voi sujuvoittaa. Toisaalta, juuri tämä arkipäiväisyys tekee siitä uskottavan, ja meidän on helppo samaistua tarinaan. Voimme kuvitella itsemme käyttämässä juuri tuollaisia kosketusnäyttöjä ja käyttöliittymiä ehkä 5-10 vuoden sisällä. Ehkä jopa nopeamminkin.

Kokemuksesta olen huomannut, että tulevaisuuden visioon ei välttämättä uskota, jos se on liian visionäärinen. Jos Microsoftin videossa oltaisiin  oltu tiedon kanssa vuorovaikutuksessa nykyihmisille täysin uudella ja odottamattomalla tavalla, sitä ei välttämättä olisi noteerattu läheskään yhtä laajasti. Ehkä sitä ei oltaisi edes päästetty julkiseen levitykseen.

Jos visiossa ei ole mitään yhteyttä katsojan kokemaan nykyelämään, hän ei osaa arvioida onko se toteutuminen mahdollista tai ei. Liian visionäärinen tulevaisuudenvisio jää abstraktiksi tietoiskuksi jostain, jota katsoja ei oikein ymmärrä. Jos katsojan odotetaan ottavan tällaiseen visioon kantaa, tai jos hänen tulisi tehdä näkemänsä perusteella päätöksiä, on suhtautuminen luultavasti varmuuden vuoksi negatiivinen. Se katsoja, jolla taas ei ole mitään suoraa taloudellista tai akateemistä sidettä visioon jättää sen suoraan omaan arvoonsa, ja siirtyy hakemaan helpompaa viihdettä.

Meidän, joilta tällaisia tulevaisuudenvisioita pyydetään, tulee muistaa tämä ristiriita: Voimme päästää mielikuvituksemme valloilleen, ja luoda jotain täyisin uutta ja ennennäkemätöntä. Se, että visio on täysin odottamaton, ei välttämättä tarkoita että se olisi huono, tai ettei se voisi sellaisenaan toteutua. Toinen vaihtoehtomme on ottaa jotain nykymaailmasta tunnistettavaa ja muokata sen avulla visio, johon ihmiset voivat uskoa. Ensiksi mainittu on ehkä hauskempaa tekijöille itselleen, mutta suuri yleisö kiinnostuu lähes poikkeuksetta enemmän jälkimmäisestä tuotoksesta. Jos siis haluamme, että visioimamme tulevaisuuteen suhtaudutaan vakavasti ja sen perusteella toimitaan, meidän täytyy asettua katsojan asemaan. Meidän täytyy luoda jotain, minkä hän voi kokea omakseen. Juuri tässä Microsftin tulevaisuusvisio on mielestäni onnistunut hyvin. Vaikkei tulevaisuus välttämättä näyttäisi juuri videossa esitetyn kaltaiselta, niin videosta tulee tunne, että se voisi.

Yleiseurooppalaisesta kehityksestä huolimatta Suomelta puuttuu luotijunavisio, jolla Suomi olisi uskottavasti mukana tässä yleiseurooppalaisessa ja globaalissa kehityksessä.

Liikenne on luonnollisesti keskeinen osa EU:n taloutta. Sen osuus bruttokansantuotteesta on noin 7 prosenttia ja kaikista työpaikoista noin 5 prosenttia. Sen avulla tuotetaan 30 prosenttia teollisuuden ja maatalouden bruttokansantuotteesta ja 70 prosenttia palvelualojen bruttokansantuotteesta. Liikenteen tuleva kehittäminen on iso strateginen haaste myös Suomelle. Ilman toimivaa liikenneinfrastuktuuria mitään elinkeinoa ei voi kehittää Suomessa.

Osa tulevaa eurooppalaista liikenneinfrastruktuuria ovat suurnopeusjunat. Euroopan unionin määritelmän mukaan juna on suurnopeusjuna, kun sen ajonopeus on 200–220 km/h nykyisillä parannelluilla radoilla ja uusilla radoilla yli 250 km/h. Suurnopeusjunat tunnetaan myös luotijunina. Luotijunien käytöllä pyritään parempaan liikenteen tehokkuuteen, matkustamismukavuuteen sekä matkustajien huomattaviin ajansäästöihin. On hyvä muistaa, että junaliikenne on joukkoliikennettä ja se edistää kestävää kehitystä.

Suomen liikennepolitiikka on ollut viime vuodet aloitekyvytöntä ja passiivista. Se ei ole juuri millään tavalla ottanut huomioon suurnopeusjunien strategista merkitystä Euroopan liikenneverkostolle. Osaksi nykyinenkin junarataverkko on jäänyt huoltamatta. Suomea maana tullaan tulevaisuudessa arvioimaan suurnopeusjunanäkökulmasta Euroopassa. Suomessa poliittisen huomion ovat saaneet lähinnä VR:n kilpailupoliittinen asema ja moottoritieliikenneinvestoinnit. E18-väylän rakentamisvision jälkeen ei ole Pohjoismaissa ja Suomessa tehty mitään merkittäviä liikennepoliittisia visioita tai strategioita, jotka olisivat sisältäneet suurnopeusjunien tuottamat strategiset mahdollisuudet. Ns. ILPO-strategiassa (pdf) on paljon uusia hyviä ideoita, mutta ei ajantasaista näkemystä suurnopeusjunista ja niiden merkityksestä ilmastopolitiikalle. Keskustelu Suomen tulevaisuuden gateway-strategiasta on jumittunut byrokratiaan. Kehittyäkseen liikennesektori tarvitsisi uusia innovatiivisia näkökulmia ja erityisesti sosiaalisia innovaatioita. Nyt luonnostelemani Luotijunavisio 2030 on laajamittainen sosiaalinen innovaatio.

On selvää, että luotijunat tulevat tarjoamaan kilpailykyisen vaihtoehdon globaalille lentoliikenteelle. Jo nyt luotijunat ”tiputtavat lentokoneita” - kuten Kiinassa viime aikoina tapahtunut kehitys selkeästi osoittaa. Kiinalaiset yhtiöt ovat jo nyt rakentamassa Yhdysvaltojen suurnopeusjunaverkostoa yhteistyössä General Electricin kanssa. On ihme, elleivät samaiset kiinalaiset yhtiöt rakenna suurnopeusjunayhteyttä Intiaan ja Eurooppaan. Jo nyt on yleisölle esitelty ensimmäiset 250 km/h kulkevat Pietari-Moskova-välin suurnopeusjunat, jotka rakentaa Siemens. Venäjäkin on edistyksellisempi kuin Suomi suurnopeusjunastrategiassaan.

Olisiko syytä miettiä uusia avauksia Suomen kansalliseen liikennepolitiikkaan? Eittämättä nyt on vihoviimeinen hetki laatia Suomelle uskottava luotijunastrategia, vaikka Suomen uusi Mari Kiviniemen hallitus ei nähnytkään sille vielä tarvetta siitä huolimatta, että muodikkaasti asetti vähäpäästöisen Suomen keskeiseksi tavoitteekseen. Aika on rahaa investointisuunnittelussa ja paremman kilpaulukyvyn rakentamisessa. Silti meillä Suomessa näyttää olevan loputtomasti aikaa olla tarttumatta itsestään selviin ongelmiin ja haasteisiin. Ketteryys toimia proaktiivisesti näyttää puuttuvan liikennealan toimijoilta. Vähäpäästöistä Suomea voi olla erittäin vaikea rakentaa ilman visionääristä joukkoliikenteen ja erityisesti junaliikenteen kehittämistyötä. Silti hallitus ei näe isompia tarpeita panostaa vähäpäästöisen joukkoliikenteen kehittämiseen, vaikka se peräänkuuluttaa edelläkävijämarkkinoiden luomista erityisesti ympäristöliiketoiminnassa. Eräs selkeä strateginen johtopäätös edellä esitetyn perusteella on, että hallituksen omistajaohjauspolitiikan tulisi olla terävämpää ja tuloshakuisempaa VR:n osalta.

Mitkä seikat puoltavat luotijunastrategian laatimista Suomelle? Luotijunastrategiaa puoltavat seuraavat loogiset syyt:

1. Suomi ja koko Eurooppa tarvitsee kilpailukykyisen liikenneinfrastruktuurin. Eurooppa ei tule pärjäämään Kiinan ja Aasian liikenneinfrastuktuurille, jos mantereelle ei kyetä rakentamaan suurnopeusjunaverkostoa, joka on verrattavissa Kiinan, Japanin ja Etelä-Korean rakentamalle suurnopeusjunaverkostolle.
2. Junaliikenne on osa kestävän kehityksen liikennepolitiikkaa. Jos junaliikennettä ei kehitetä Euroopassa, on turha puhua kestävän kehityksen liikennestrategiasta - saati tehokkaasta ilmastonmuutospolitiikasta. Ilman junaliikenteen määrätietoista strategista kehittämistä vähähiilidioksidipäästöisten liikennemuotojen kehitys pysähtyy. Ruuhkat ja haitalliset päästöt sitä vastoin lisääntyvät lisääntymistään. Siirtyminen joukkoliikenteeseen todella edistää Suomen kestävää kehitystä. Kansalaiset ja yritykset tarvitsevat nykyistä huomattavasti tehokkaamman liikenneinfrastuktuurin. Kestävän kehityksen aluepolitiikan keskeinen osa on kestävän kehityksen liikennepolitiikka, joka tukee alueellista kestävää kehitystä.
3. Lentoliikenne on Islannin tulivuorenpurkausten, kustannusrakenteiden muutoksen ja terrorismiuhkien myötä osoittautunut riskialttiiksi liikennemuodoksi. On erittäin todennäköistä, että lentolippujen hinnat tulevat kallistumaan huomattavasti tulevaisuudessa. Jo nyt lentäminen Suomessa maksaa saman verran kuin lentäminen mihin tahansa Euroopan metropoliin. Lisäksi matkustajien aikaa kulutetaan kohtuuttomasti lentokenttien terminaaleissa ja muussa yhdysliikenteessä. Jotta Euroopan joukkoliikenteen toimivuus ja kilpailukykyisyys voidaan taata kaikissa olosuhteissa tulevaisuudessa, tarvitaan koko Euroopan kattava tehokas luotijunaverkosto, jossa Suomi on strateginen ja vahvasti linkittynyt osa Euroopan luotijunaverkostoa. Euroopan yhteismarkkinoiden toteutuminen edellyttää tehokkaita ja luotettavia ihmisten ja tavaroiden kuljetusjärjestelmiä. Jo Lissabonin sopimus edellyttäisi Suomelta luotijunaverkoston rakentamista, koska sen pohjalta voidaan vasta oikeasti taata tuotannontekijöiden vapaa liikkuvuus Euroopassa.
4. Suomen ulkomaan kauppa tarvitsee tehokkaampaa logistista infrastruktuuria. Esimerkiksi Suomen asteittainen linkittäminen Venäjälle luotijunayhteyksillä (aluksi Pietariin, sitten Moskovaan kuten nyt jo on tapahtumassa) avaisi suomalaisille yrityksille täysin uusia markkinoita ja mahdollisuuksia. Suomen avaaminen luotijunayhteyksissä aluksi Ruotsiin Tukholmaan ja sitten Tallinnaan loisi huomattavia tehokkuusetuja suomalaiselle elinkeinoelämälle. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että komission tutkimuksissa liikennevirtojen ennustetaan kasvavan voimakkaasti vuoteen 2020 mennessä, ellei kehitys dramaattisesti käänny: Nykyisten strategioiden pohjalta Suomen kautta tapahtuvaa henkilö- ja tavaraliikennettä ei kasvateta. Tarvitaan selkeästi enemmän junaliikenteen suurnopeusyhteyksiä. Ennen vuotta 2020 Länsi-Euroopan sisäisen liikenteen ennustetaan kasvavan 33 prosenttia. Itä-Euroopan sisäisen liikenteen ennustetaan kasvavan 77 prosenttia. Länsi-Euroopasta Itä-Eurooppaan suuntautuvan liikenteen ennustetaan kasvavan 68 prosenttia. Itä-Euroopasta Länsi-Eurooppaan suuntautuvan liikenteen ennustetaan kasvavan 55 prosenttia. Strateginen liikennepoliittinen kysymys kuuluu, haluaako Suomi olla mukana tässä Euroopan matkustaja- ja tavaraliikenteen kasvuprosessissa?
5. Työttömyyden edelleen pysyessä korkealla tasolla on aloitettava suuria rakennusprojekteja, jotka työllistävät myös suomalaisia rakennusmiehiä ja muita ammattilaisia. Pelkät nyt suunnitellut ydinvoimahankkeet eivät takaa suomalaisen teollisuuden ja palvelutalouden kilpailukykyisyyttä. Keskeinen strateginen rakennusprojekti voisi olla aluksi Helsingin, Turun ja Tukholman välinen suurnopeusrautatieyhteys, joka luotaisiin siltojen ja tunneleiden avulla. Toinen keskeinen strateginen rakennusprojekti olisi yhdistää Helsinki ja Pietari vieläkin paremmalla suurnopeusjunayhteydellä.
6. Luotijunastrategia voisi olle merkittävä laaja-alainen sosiaalinen innovaatio, joka edistäisi koko liikennesektorin kilpailukykyä. Kuten tiedetään, sosiaalisten innovaatioiden kehittäminen ja toteuttaminen tulisi olla osa sektoritutkimusta ja kehittämistä. Tässä mielessä luotijunastrategia mahdollistaisi laajamittaisen systeemisen sosiaalisen innovaation toteutuksen Suomessa (pdf), jossa myös Sitra, Tekes ja TEM voisivat toimia proaktiivisesti luotijunien ”vetureina”.

Millainen konkreettinen luotijunavisio tarvittaisiin Suomelle? Vision tulisi olla luonnollisesti koko maata kokonaisvaltaisesti hyödyttävä. Jos Helsingistä pääsisi Oulun kautta Rovaniemelle alle 3 tunnissa, se mahdollistaisi täysin eri mittakaavan matkailustrategian toteutuksen Lapissa kuin nyt on mahdollista toteuttaa. Seuraavat kriittiset tavoitetilat (ilman välipysähdyksiä) voisivat olla Suomen luotijunastrategian lähtökohtana:

1. Helsinki-Tampere 30 minuuttia;
2. Helsinki-Jyväskylä 1 tunti;
3. Helsinki-Turku 30 minuuttia;
4. Helsinki-Pietari 1 tuntia 30 minuuttia;
5. Turku-Tukholma 30 minuuttia;
6. Helsinki-Tallinna 30 minuuttia;
7. Helsinki-Oulu 1 tuntia 30 minuuttia;
8. Helsinki-Rovaniemi 3 tuntia.

Jo lähitulevaisuudessa VR:n toimintaa tulisi alkaa arvioida suhteessa näihin strategisiin tavoitteisiin. Hallituksen omistajapolitiikka VR:n osalta voisi näin saada konkreettisen muodon. Jos visio otetaan tosissaan, noin 20 vuoden kuluttua tämä tavoitteet tulisi olla saavutettu Suomessa (eli vuonna 2030). Vuoteen 2020 asettavana välitavoitteena voitaisiin pitää oheisten ratayhteyksien rakentamista pendolino-tasoisiksi. Mikäli niin ei tapahdu, Suomi kriittisine Itämeri-yhteyksineen jää suurnopeusjunakehityksen ulkopuolelle Euroopassa ja tulee jäämään tulevina vuosina jälkeen tehokkuus- ja tuottavuuskehityksestä, jonka suurnopeusjunayhteydet muuten mahdollistaisivat kansantaloudellemme osana yleiseurooppalaista kehitystä. Kuvaavaa maamme nykytilanteelle on, että Suomen piti tilata Italiasta Allegro-junat sen sijaan että erikoistuisimme ja osallistuisimme suurnopeusjunien tuottamiseen itse.

On selvää, että jos Suomi pystyisi yhdistämään halvan energiatuotannon strategian kestävän kehityksen luotijunastrategiaan, alettaisiin oikeasti keskustella merkittävästä strategisen kilpailukyvyn ja tuottavuuden lisäämisestä Suomen kansantaloudessa. Jo pelkät työaikasäästöt olisivat kansantaloudellisesti todella merkittäviä - puhumattakaan tavaraliikenteen nopeuttamisen tuomista taloudellisista eduista. Pelkät väestöliikennevirrat eivät ole riittävä peruste luotijunayhteyksien kehittämiselle. Huomattavia taloudellisia etuja syntyisi myös tavaraliikenteen osalta. Itämeri-yhteistyön perusajatuksena tulisi olla alueen metropolien yhdistäminen luotijunayhteyksillä – vain näin voidaan luoda tarvittavia mittakaavaetuja ja taata kaikkien tuotannontekijöiden vapaa liikkuvuus Euroopassa. Tehokas joukkoliikennejärjestelmä ei synny ilman merkittäviä kansallisia ja kansainvälisiä investointeja.

Luotijunastrategian toteutuksen myötä Suomen globaali saavutettavuus paranisi huomattavasti suhteessa Tukholman ja Pietarin metropolialueisiin. Itse asiassa luotijunastrategia johtaisi Itämeren ylikansallisen metropolialueen syntyyn ja sen suhteellisen globaalin kilpailuaseman vahvistumiseen. Liikenneinvestointien suunnittelu tulisi olla selkeästi harkitumpaa ja laajempaan kustannus-hyötyajatteluun pohjautuvampaa kuin se tällä hetkellä on. Sosiaalisten kustannusten huomioiminen ja uusien sosiaalisten innovaatioiden toteuttaminen ja niiden tehokkaampi hyödyntäminen tulisi olla Suomen luotijunastrategian toteuttamisen lähtökohtana.

Sekä Yhdysvaltain presidentti Barack Obama että EU:n komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ovat esittäneet sosiaalisten innovaatioiden nostamista kansantalouksien kehittämisen lähtökohdaksi. Laajat strategiset tutkimushankkeet liittyvät sosiaalisten innovaatioiden tutkimukseen. Tällä hetkellä Suomen luotijunastrategia toteutuu Helsingin ja Pietarin välillä - ja senkin osalta kovin vaatimattomin tavoittein. Se ei ole kansallisesti järkevä strategia ja eikä johda laajamittaiseen sosiaaliseen innovaatioon. Kyse ei ole määrätietoisesta sosiaalisen innovaation strategiasta, vaikka liikenne on kiistämättä eräs keskeisin sektoristrategia ja toiminnallinen perusedellytys monille muille elinkeinoille kuten matkailulle ja elämystaloudelle.

Euroopan unionille Suomen luotijunastrategia voisi antaa uutta ajateltavaa pohjoisen ulottuvuuden merkityksestä. Esimerkiksi voisi olla hyvinkin järkevää yhdistää Länsi-Eurooppa Moskovaan luotijunayhteydellä. Jos Moskovasta Pariisiin pääsisi 431 kilometrin tuntivauhtia kulkevalla maglev-junalla, Eurooppa alkaisi näyttää aivan eri mantereelta globaalissa kilpailutaloudessa. Tämä merkitsisi sitä, että Moskovasta Pariisiin pääsisi reilussa 5 tunnissa (Moskova-Pariisi -etäisyys 2485 km) ja Moskovasta Berliiniin reilussa 3 tunnissa (Moskova-Berliini -etäisyys 1608 km). Jos yhteydet eivät ole suoraviivaisia ja odotusajat pitkiä, arvioidut liikenneajat luonnollisesti pitenevät. Toisaalta voisi olla mahdollista kehittää eurooppalaisen tieteellisen yhteistyön kautta vieläkin nopeampi uuden sukupolven maglev-juna, joka voisi lyhentää matka-aikoja.

Suomalaisille olisi paljon hyötyä luotijunayhteydestä Tallinnasta Berliiniin tai Pietari-Varsova-Berliini-yhteydestä. Rail Baltican tulisi olla keskeinen Eurooppa-projekti myös Suomelle. On hämmentävää havaita, miten hitaasti Baltian maiden liikenneyhteydet ovat viime vuosina kehittyneet. Esimerkiksi toimivan junayhteyden saaminen Tallinnasta Riikaan on toteutunut vasta tämän vuoden tammikuussa. Toimivien junahteyksien jatkaminen Berliiniin saakka voi siis viedä vielä aikaa. Jos Tallinnan ja Berliinin välillä olisi (250 km tunnissa) luotijunayhteys, me suomalaisetkin pääsisimme Tallinnasta Berliiniin reilussa 4 tunnissa (Tallinna-Berliini -etäisyys 1054 km). Sen sijaan nykytilanteessa ko. matka vaatii ainakin noin 15 tunnin matkustuksen huonoja teitä pitkin.

Kenen etujen mukaista tällainen joukkoliikennepolitiikka on? Se ei ole ainakaan suomalaisten tai Suomen intressien mukaista liikennepolitiikkaa. Luotijunavisio 2030 on monessa mielessä harkinnan arvoinen visio, joka voisi edistää merkittävällä tavalla suomalaisten hyvinvointia, työllisyyttä ja taloudellista vaurautta. Se edistäisi myös Suomen ilmastonmuutospolitiikan kannalta keskeisten tavoitteiden saavuttamista.

Kiitos loistavasta panoksestanne tietoyhteiskuntavisiopohdintaan! Osa ehdotuksistanne on päätynyt ihan suoraan tekstiin, joka on nyt menossa tietoyhteiskuntasrategiaprosessin jatkosyötteeksi.

Lisää tietoa strategiaprosessin jatkosta löytyy täältä: http://www.arjentietoyhteiskunta.fi/index.phtml?s=135

Mutta tässä siis visioteksti käyttöönne, sellaisena kuin se nyt on:

Vuoden 2020 suomalaisen tietoyhteiskunnan lähtökohta on ihmisyys. Uusia palveluita ja ja teknologioita suunniteltaessa keskitytään siihen, että ne ovat merkityksellisiä ihmisille, turvallisia ja esteettömiä. Helppokäyttöisyys pitää kaikki kansalaiset mukana digitoituneessa kulttuurissa. Ilmastonmuutos on ollut tietoyhteiskunnan kehityksessä voimakas taustatekijä: sen hillitsemiseksi on suosittu bittejä atomien kustannuksella.

Ihmisille tarjottavien palveluiden laatua mitataan niiden helppokäyttöisyydellä ja merkityksellisyydellä. Ne ovat personoituja ja ennakoitavia. Esimerkiksi terveydenhuollossa keskitytään terveyden kokonaisvaltaiseen edistämiseen, jossa myös sosiaalisiin tekijöihin kiinnitetään huomiota lääketieteellisten lisäksi.

Virtuaali on todellista ja todellisuus virtuaalia. Laadukkaasta tietoverkosta on tullut elintärkeä, joten sen huoltovarmuuteen kiinnitetään huomiota. Automatiikalla ja tekoälyllä on saatu ihmisten työpanos pois rutiineista, mutta teknologialla ei korvata merkityksellisiä kohtaamisia esimerkiksi hoitotyössä.

Tietoyhteiskunnassa innovaatioita syntyy verkostoissa eri organisaatioiden rajapinnoilla, kun tietoa jaetaan yli siilojen ja perinteisten hierarkioiden. Liiketoimintaa ei voi enää perustaa kontrollille, vaan se syntyy yhdessä jalostamisesta. Suomi on saanut globaaliin kilpailuun lisää virtaa monialaisen innovaatioympäristön myötä, jossa pientenkin yritysten on mahdollista menestyä.

Tärkeä ja tuottava työ tapahtuu globaalissa vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä muiden ihmisten kanssa. Menestys syntyy arvojenmukaisuudesta, siitä, että keskustelun kautta on päästy yhteisymmärrykseen toiminnan tavoitteista. Yhteistyökyvykkyyttä mitataan (”yhteistyökrediitit”) ja yhteistyötä johdetaan yli organisaatiorajojen. Kommunikaatiotaidot yli ammatti-, kieli-, ja kulttuurirajojen ovat keskeisiä. Tietotyö ja globaalit kumppanuudet edellyttävät muita kuin teollisen yhteiskunnan käytäntöjä kuten työn tekemistä työpaikalla tai ns. työaikana. Leikin ja luovuuden tukeminen on sekä yksilöiden oman hyvinvoinnin että yhteisen edun mukaista, sillä sen myötä syntyy aidosti uutta.

Oppimisessa korostuu digitaalisten materiaalien, verkostojen ja oppimaan oppimisen merkitys. Hyvä yleissivistys antaa valmiudet tasa-arvoiseen tietoyhteiskunnan kansalaisuuteen. Oppimista tapahtuu kaikissa ikävaiheissa, kouluissa, töissä ja vapaa-ajalla. Kouluissa painotetaan tiedon ja taitojen yhdessä jalostamisen kulttuuria, jossa osaamisen jakaminen ja erehdyksistä oppiminen ovat keskeisessä asemassa. Pelillisyys auttaa oppimisessa.

Ihmiset ja yritykset tekevät tietoyhteiskunnassa enemmän ja julkishallinto on omaksunut mahdollistajan roolin. Hallinto on johdonmukaisesti edistänyt avoimia toimintatapoja ja tiedon hyötykäyttöä sekä luonut perusedellytykset, joiden pohjalta kuka tahansa voi jatkaa tekemistä.

Julkisesti tuotettu sisältö (ml. kartta-, tilasto-, ja julkisen palvelun mediasisällöt) on lisensoitu avoimeksi ja raakadata tarjotaan maksutta kaikkien käytettäväksi ja jatkojalostettavaksi silloin kun se ei vaaranna yksityisyydensuojaa eikä yleistä turvallisuutta. Ihmiseen liittyvä tieto kulkee hänen mukanaan ja on hänen omaisuuttaan. Esimerkiksi tieto terveydentilasta pysyy saatavilla, vaikka hoitopaikka vaihtuisikin. Tähän päästään avoimilla tietorajapinnoilla.

Julkisen ja yksityisen sektorin raja on liuennut yhteistyön myötä: julkinen sektori osaa toimia tehokkaasti ja joustavasti ja yritystoiminnalla voidaan tehdä yhteistä hyvää. Ihmisten mahdollisuus palveluihin ja osallistumiseen on irrotettu aluerajoista. Maaseudun ja luonnonvarojen nouseminen yhä tärkeämmäksi on tukenut tätä kehitystä.

Suora demokratia ja toimiminen yhteisten asioiden edistämiseksi on lisääntynyt. Hallinnollisten prosessien tueksi käynnistetään laajoja kansalaisten lähetekeskusteluja ja kokeiluja joilla etsitään kokemusta uusista ilmiöistä ennen suurta toimeenpanoa. Myös kaikilla kansalaisilla, yhdistyksillä ja yrityksillä on mahdollisuus esimerkiksi tehdä aloite lainvalmistelun käynnistämisestä. Valtakunnan- ja kunnanfasilitaattorit ja esim. media pilkkovat laajoja ja vaikeita aiheita pienemmiksi osioiksi keskustelun helpottamiseksi ottamatta kantaa itse keskustelun sisältöihin. Päätöksentekoprosesseihin liittyvät materiaalit ovat sekä kansalaisten että päätöksentekijöiden saatavilla vertailtavassa ja ymmärrettävässä muodossa. Päätöksentekoon liittyvässä keskustelussa keskitytään taustaoletusten purkamiseen auki.

Toivottavasti mahdollisimman moni ehtii lukea uusia aineistoja. Kommentit lukukokemuksista ovat tervetulleita! Antakaa palautetta.

Kommentit jälleen tervetulleita. Uskoisin, että saamme huomioitua vielä 2.11. tulleet kommentit.

Tietoyhteiskuntavision teksti versio 0.1

Vuoden 2020 suomalainen tietoyhteiskunta perustuu käyttäjilleen merkityksellisiin palveluihin, laadukkaaseen tietoverkkoon ja avoimiin standardeihin. Sulautuneen teknisen ympäristön helppokäyttöisyys pitää kaikki kansalaiset mukana digitoituneessa kulttuurissa. Teknologialla ei kuitenkaan korvata ihmiskontaktia esimerkiksi hoitotyössä. 

Tietoyhteiskunnassa merkityksellinen ja tuottava työ tapahtuu vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä muiden ihmisten kanssa. Yhteistyökyvykkyyttä mitataan (”yhteistyökrediitit”) ja yhteistyötä johdetaan yli organisaatiorajojen. Kommunikaatiotaidot yli ammatti-, kieli- ja kulttuurirajojen ovat keskeisiä. Välineet jakaa tietoa yli siilojen ja perinteisten hierarkioiden mahdollistavat innovaation demokratian. Tietotyö ei edellytä teollisen yhteiskunnan käytäntöjä, kuten työn tekemistä työpaikalla tai ns. työaikana. Leikin ja luovuuden tukeminen on sekä yksilöiden oman hyvinvoinnin että yhteisen edun mukaista, sillä sen myötä syntyy aidosti uutta.

Julkisesti tuotettu tieto on lisensoitu avoimeksi ja maksutta kaikkien käytettävissä ja jatkojalostettavissa. Digitaaliset materiaalit ovat keskeisiä oppimisessa. Oppimisen rinnalla korostuu opettaminen, koska työelämässä kehitetyt asiat halutaan nopeasti osaksi opetusohjelmia. Kouluissa painotetaan tiedon ja taitojen yhdessä jalostamisen kulttuuria, jossa jakaminen ja erehdyksistä oppiminen ovat keskeisessä asemassa.

Edustuksellinen demokratia on vähentynyt ja suora demokratia lisääntynyt. Kansalaiset voivat osallistua päätöksentekoon ja asioiden yhteiseen hoitamiseen monin eri tavoin. Hallinnollisten prosessien alussa käynnistetään laajoja kansalaisten lähetekeskusteluja. Valtakunnan- ja kunnanfasilitaattorit pilkkovat laajoja ja vaikeita aiheita pienemmiksi osioiksi keskustelun helpottamiseksi ja hoitavat virtuaalikeskusteluja ja järjestävät tapaamisia toisilleen vieraiden viiteryhmien kesken. Päätöksentekoprosesseihin liittyvien materiaalien saatavuuteen, vertailtavuuteen ja ymmärrettävyyteen kiinnitetään huomiota.

Ihmisten fyysinen sijanti ei ole rajoite. Kaikki palvelut ovat saatavilla paikasta riippumatta. Yhteiskunnallinen osallistuminen laajenee kotikunnan ja muiden hallinnollisen rajojen yli. Ihmiseen liittyvä tieto kulkee hänen mukanaan ja on hänen omaisuuttaan, ei hänen kanssaan asioivien tahojen. Yksittäisen palvelutapahtuman kulkua voidaan seurata, vaikka palveluntarjoaja välillä vaihtuisikin. Tähän päästään avoimilla tietorajapinnoilla. Palveluiden laadun mittarina on niiden merkityksellisyys ihmisille.

Samalla on siirrytty suoran tekemiseen demokratiaan: sekä yksityisen että julkisen sektorin organisaatiot luovat perusedellytykset, joiden pohjalta kuka tahansa voi jatkaa tekemistä. Esimerkiksi kaupunkisuunnitteluvirasto tuottaa kaavaehdotuksen, jota alueen ihmiset kehittävät lähidemokratian sääntöjen mukaisesti edelleen. Kehittämistoiminta on ketterää ja joustavaa. Uudistuksia kokeillaan hankkeina, jotka voidaan niiden epäonnistuessa analysoida ja hyödyntää seuraavissa hankkeissa ja toisaalta niiden onnistuessa skaalata nopeasti laajempaan käyttöön.

Me täällä verkossa olemme saaneet osaksemme kaksi muuta teemaa, joista toinen (demokratia) keskustellaan Qaikussa, toinen (työ) täällä. Näin pääsette mukaan kehittämään visioluonnosta uuden tietoyhteiskuntastrategian käyttöön. Työnne yhdistetään työpajan työhön loppuviikosta, varsin pian siis. Teillä on näin ollen aikaa keskustella täällä keskiviikkoiltaan asti.

Varsinainen tehtävä kuuluu näin:

Kirjoittakaa kommentteina tähän aloitukseen itsellenne tärkeimmät teemaan Työ tietoyhteiskunnassa liittyvät ilmiöt. Antakaa jos vain mahdollista jokaisesta ilmiöstä myös esimerkki.

Työn iloa

1. Voit esittää ajatuksiasi kommentteina tähän blogikirjoitukseen. Klikkaa vain kohtaa ”kommentoi” ja voit aloittaa. Kutsu muitakin mukaan. 
2. Voit myös keskustella aiheesta esimerkiksi omassa blogissasi tai jossain muussa kaikille avoimessa ympäristössä. Me luemme keskustelun sieltä, kunhan vain tuot linkin kommenttina tähän blogikirjoitukseen.

Aikaa ideoiden antamiseen on 16.10. asti. 

Paraikaa aiheesta keskustellaan jo Facebookin Sitra-sivulla ja Qaikun qaikusourcing-kanavalla. (Molemmat ympäristöt vaativat käyttäjätilin.)

Kun visioluonnos valmistuu lokakuun lopulla, tuomme sen tänne kommentoitavaksi. Vaikka visioluonnos kommentteineen toimitetaankin liikenne- ja viestintäministeriöön marraskuun alussa, keskustelu voi hyvin jatkua täällä. Pidämme aihetta esillä läpi talven.