Mitä vihreän sävyä kokoomus kannattaa (ks. www.kokoomus.fi)? Puolue edistää elinkeinoelämän etuja hallituksessa, uskoo jatkuvaan talouskasvuun ja väittää jopa, että ympäristönsuojelu ei ole mahdollista ilman talouskasvua. Jos vihreä politiikka todella on ihmisten mielessä yhdistettävissä näihin asioihin, voidaan sanoa, että oikeisto on onnistunut kaappaamaan vihreyden itselleen. Ensin meni vapaus (ts. oikeisto edustaa valinnanvapautta), sitten työväen asia, ja lopulta ympäristönsuojelukin on oikeastaan yhdistettävissä kokoomuksen ajamaan yhtiövaltaan ja nykyisen elinkeinoelämän instituutioiden etupolitiikkaan.

Vihreyden ns. valtavirtaistuminen on mahdollistanut kokoomuksen uusimman aluevaltauksen. Kun käsitteestä tai poliittisesta ideologiasta tulee yleisesti hyväksytty normi, sillä on taipumus maltillistua. Alun perin vihreys oli kulutus- ja elämäntapakriittinen lähestymistapa länsimaiseen kulttuuriin ja talousjärjestelmään, mutta kokoomus esittää että oikeastaan mitään radikaaleja muutoksia ei tarvitse tehdä, eikä oikeastaan edes valtiovallan aiempaa voimakkaampi poliittinen ohjaus ole tarpeen. Kuluttajien vapaaehtoiset ”ekoteot”, jotka eivät olennaisesti kyseenalaista nykyistä kulutustasoa, ovat riittävä tie vihreämpään tulevaisuuteen. Keskiluokkaisten ihmisten halu säilyttää nykyinen elämäntapa on taitavasti valjastettu muutosta vaativan ideologian kesyttämiseen.

Näin ymmärretty kokoomuslainen vihreys on tietenkin pelkkää silmänlumetta ja imagonkohotusta, mikä pitäisi vihdoin uskaltaa sanoa ääneen. Todellisuudessa kokoomus ajaa edelleen yksityiseen keskittyneeseen omistukseen perustuvaa kulutuskapitalismia. Se on edelleen puolueen käytännön politiikan ydinperiaate.

Imagopolitiikka heijastelee luokkarakenteeseen pohjautuvan äänestyskäyttäytymisen väistymistä. Vaikka yhteiskuntaluokat eivät ole kadonneet Suomesta, luokkatietoisuus on kadonnut lähes tyystin. Näennäisindividualistisessa vapaiden valintojen maailmassa äänestäjiin voidaan vedota ”brändäämällä” oma tuote (ts. puolue) uusimman muodin mukaiseksi.

Tällainen politiikka ei ole uusia poliittisia visioita luovaa eikä se kanavoi yhteiskunnallisia ristiriitoja politiikan areenalle, vaan pikemminkin pyrkii häivyttämään ne. Jos tähän kehitykseen yhdistetään luokkayhteiskunnan tosiasiallinen paluu tuloerojen kasvun myötä, puolueiden kyky ratkoa yhteiskunnan ongelmia on jo varsin kyseenalainen. Tilanne ei voine jatkua kovin pitkään ilman vakavia ongelmia.

Innovaatiojunan perusidea oli yksinkertaisesti saada viitisenkymmentä kotimaista aivoa samaan fyysiseen paikkaan samaan aikaan ilman eri korvausta. Oheisajatus oli ideoida hyvinkin konkreettisesti, miten asioita voisi edistää Suomessa. Jotkut osallistujat ovat tunteneet toisensa jo pitkään netitse, mutta tapasivat ensimmäisen kerran IRL ja mukaan innostui monia muitakin.

Innovaatiojuna kiteytti monin tavoin netin nykyistä roolia innovaatioiden syntykenttänä. Ajatuksen junasta esitti Sitran Ossi Kuittinen joskus kesällä 2009 Qaikussa. Pitkän linjan verkottuja Helge V. Keitel lähti kehittämään sitä kuten myös muun muassa toimistonomadi Janne Saarikko ja monet muut.

Kun viisikymmentä ihmistä kokoontuu vapaaehtoisesti ja jokainen voi halutessaan tuoda mukanaan oman pähkinänsä muiden ratkaistavaksi, sekä omat verkostonsa, niin kokonaisuutta ei kannata edes yrittää kuvata yhden ihmisen voimin.

Ohessa joitain ajatuksia, lähinnä innovoinnin näkökulmasta. Vaikka kuinka tiivistäisi, niin merkintä menee valitettavasti yli sivistyneen blogimerkinnän pituuden.

Tarkin dokumentaatio löytyy viitseliäälle Qaikun #innovaatiojuna -kanavalta. Tuija Aalto on ansiokkaasti ehtinyt jo tehdä linkkikoosteen Tuhat sanaa -blogiinsa.

Hubi eli keskuskanava

Retkestä ei olisi tullut mitään ilman Qaikua tai muuta koordinoivaa, ajantasaista viestintäkanavaa. Qaiku toimi myös itse retken ajan dokumentaatio- ja tallennuspisteenä, josta pystyi lukemaan aikataulumuutokset, ryhmien yhteenvedot sekä sekalaisia havaintoja.

Niin ikään tarvittiin Doodlen ja Sumplin kaltaisia allokointivälineitä. Jos retki olisi toteutettu viidenkymmenen organisaation, sähköpostin ja Word-dokumentin voimin, niin oletettava toteutumisaika olisi ollut 2020. Oletuksella, etteivät ihmiset olisi nääntyneen sähköpostien määrään. Google on Wavensa kanssa oikeilla jäljillä, mutta sekin on vielä liian kömpelö Jaikuun, Qaikuun ja Twitteriin verrattuna.

Guerillateknologia

VR tarjosi retkelle mainion konferenssivaunun ja lupaavan wlanin vaunun sisällä. Silti tekniikka petti pohjoisen talven myötä. Tarvittiin ihmisten omat mokkulat, joikuspotit ja käpylät. Itse tykkäsin kovasti ad hoc -asetelmasta, mutta se on myös tällaisten innvointimuotojen edellytys.

Diversiteetti

Suomessa on sinänsä arvostettava tapa kutsua kaikki asianosaiset miettimään strategiaa, kehittämissuunnitelmaa, mietintöä ja politiikkaohjelmaa viran puolesta. Turhan vähän kutsutaan ammattilaisia tai ongelmasta kiinnostuneita.

Diversiteetti ja monitaustaisuus on kuitenkin Suomen yksi ainoa vahvuutemme vähälukuisuutemme vuoksi. Innovaatiojunan osallistujaprofiili oli 20-60 -vuotiaat, peruskoulusta väitöskirjaan, eri puolelta Suomea.

Aihetta tuntemattomat esittävät tyhmiä kysymyksiä koska eivät tunne käsiteltävää asiaa. Samalla he ovat vapaita asian realiteeteista ja muista ajatuksellisista lukoista. Ajatusten ja käsitysten kirjo tuo uusia näkökulmia ja ammattilaisten rooli on sitten mähkiä, olisivatko ne toteuttamiskelpoisia.

Itseorganisoituminen

Varsinainen työskentely organisoitui vasta junassa ilman ennakkosuunnitelmia. Voi tuntua älyttömältä idealta, että miten voidaan työskennellä ilman agendaa?

Innovaatiojunaan tuotiin sponsoreiden pähkinät sekä osallistujien omat pohdinnat. Toiminta jakaantui nopeasti 30 minuutin sloteiksi ja ryhmiksi junavaunun penkistöä luovasti soveltaen. Ihmisillä oli mahdollisuus soveltaa osaamiaan innvointimentelmiä tai kokeilla luovasti uusia. 30 minuuttia oli hyvä aika toisaalta yhden ongelman läpivientiin ja toisaalta osallistutumaan erityyppisten ongelmien ratkaisuyrityksiin.

Isollakin porukalla voidaan toteuttaa paljon ilman suomalaisorganisaatioiden rakastamaa suunnittelua, komiteaa, valmistelutyöryhmää ja neuvottelukuntaa. Oleellista tässä on porukan motivoituneisuus, ei toimenkuvat.

Organisaatiot ja sosiaalinen media

Monelle organisaatiolle voi olla ikävää havaittavaa, mutta perinteinen olemassaolo ja oman tontin hoitaminen ei vastaisuudessa enää riitä. Organisaatio on julkinen toimija ja toimintaa arvioidaan netissä kumppanina, työnantajana, toimeksiantajana ja tarjousten jättäjänä.

Organisaatiota käsitellään netissä, halusi tai ei. Jokaisen organisaation olisi syytä olla jopa tyytyväinen, jos sitä ylipäänsä kiinnostutaan käsittelemään.

Sosiaalinen media kuuluu käsitteenä uuden median ja uuden talouden joukkoon. Kymmenen vuoden päästä useimmat tuskin muistavat termiä eikä tarvitsekaan. Sosiaalinen media - eli ihmisten julkinen vuorovaikutus ohi vakiintuneiden jakelukanavien - on kuitenkin tuonut peruuttamattomasti uuden julkisuuden, jossa organisaatio ei ole enää työnantaja, joka yksipuolisesti määrittelee työntekemisen ehdot.

Valistuneet organisaatiot nykyään esimerkiksi lainaavat toisilleen työntekijöitään tai kokonaisia yksilöitään. Free lance- ja yrittäjäverkostoille tämä ei ole edes mitenkään uutta.

Summaus

Itseorganisoituminen tarvitsee onnistuakseen valmistelevaa fasilitointia ja kätilöintiä. Niin myös itse tapahtuma tarvitsee joitain koostajia, joista tämä blogimerkintä on yksi esimerkki. Varsinaista Innovaatiojunan tulosten yhteenvetoa ei vielä ole, mutta täydennän merkintää tällaisten ilmaantuessa.

Kööpenhaminan ilmastokokous ja sen uutisointi on tuonut yöuniin asti ulottuvan syvän huolen tulevaisuudesta. Tuleeko ilmastonmuutos Suomeen? Mitä ilmastonmuutos vaikuttaa meidän perheeseen? Kuoleeko ihmisiä? Miksi joku eläinlaji on uhanalainen? Kärsivätkö jotkut eläimet Suomessakin? Mistä ilmastonmuutos johtuu? Ensimmäisiin oli suhteellisen helppo luonnostella skenaarioita ja selventää taustafaktoja, mutta viimeinen oli se tärppi, johon opportunistina tempaisin öljypohjaisten tuotteiden välttämisen ja kulutuksen hillitsemisen. Saimme siirrettyä kierrätykseen ison kasan muovikrääsää, ja lopussa poika totesi nyt olevan kyllä tilaa sitten ihan vain muutamalla uudellekin.

Projektin jatkovaiheessa ennakointiguru käynnisti pienimuotoisen visionäärisen teknologiatiekarttatyön ja luonnosteli noin kymmenkunta ratkaisua ihmiskunnan energiatuotannon ja liikenneongelmien ratkaisemiseksi sekä muutaman robottitehtaan siinä sivussa. Usko on luja, että nämä ovat käytössä sitten kun hän on iso ja jos eivät ole, niin sitten hän nämä keksii. Tuotettu visio pienimuotoisesta sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksesta yhdistäen sekä maalämpöä (luonnoksessa magmaa), aurinkovoimaa, tuulivoimaa, vesivoimaa sekä biomassan hyödyntämistä ei ollut kovin kaukana tulevaisuudessa oleva ratkaisu.

Eilen olivat vuorossa hankalammat aiheet eli politiikka ja uskonto. Automatkalla palasimme tähän fossiilisten polttoaineiden ongelmaan ja tiukka kysymys oli, että miksei presidentti tee mitään tai ainakin kaupunginjohtaja pakota kaikkia kierrättämään? Tässä päätimme ottaa suoran kansalaisaktiivisuuden täsmäaseeksi ja luonnostella kirjelmät molemmille tahoille. Presidentistä oli suora aasinsilta Jumalaan ja tästä Jeesukseen sekä joulun tarinoihin. Ei-uskonnollisena perheenä kävimme läpi myös muiden uskontojen joulutapoja tai sitä, että vietetäänkö ylipäätänsä kaikkialla joulua. Vaikuttuneena siitä, että muissa uskonnoissa on yhtä isoja juhlia, jolloin jaetaan lahjoja, poika päätti ryhtyä moniuskontoiseksi. Kaverista kasvaa tulevaisuuden suvaitsevan monikulttuurisen yhteiskuntamme mallikansalainen, mutta toivottavasti emme nyt heti joudu käynnistämään perheessä kaikkien uskontokuntien kulutusjuhlia.

Näillä joulunalusmietteillä jään nyt toistaiseksi sivuun blogikirjoittamisesta, jotta tilaa jää muillekin.

Arup Foresightin vuoden 2050 ennakointityötä fasilitoiva korttipakka, joka on selattavissa verkossa.

Coca-Colan IFTF:llä teettämän ruoan vähittäismyynnin tulevaisuuden trendien ennakointiraportti. (4/2009, 27 s.)

Coca-Colan IFTF:llä teettämän ruoan vähittäismyynnin ennakointitulosten visualisointi karttana (2008, 2 s. esite)

Fysiikan tärkeimpiä sovellusalueita vuonna 2020 tarkasteleva ennakointi. (4/2001, 17 s.)

Kansainvälisen Domino’s Pizza -ruokaketjun tilaama ennakointi kylien ja yhteisöjen kestävästä tulevaisuudesta vuonna 2020. (9/2004, 63 s.)

Kalifornian ympäristö ja asuinyhteisöt vuonna 2025. Fokuksessa ilmaston muutos, ”puhtaat” energiaratkaisut ja ympäristön kehittäminen. (4/2009, 53 s.)

Yhdistettyjä skenaarioita liikenteen, teknologian ja energian kestävästä kehityksestä (1/2008, 182 s.)