Vuoden 2011 tapahtumia sävyttivät erityisesti finanssikriisi ja yritykset hallita sitä eri puolilla maailmaa, niin Yhdysvalloissa, Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa kuin Aasiassakin. Euroopassa finanssikriisin hallinta ilmeni yrityksinä hallita Irlannnin, Kreikan, Italian, Espanjan ja Portugalin talouksien epätasapainoista kehitystä.
Pankkien vakavaraisuussäännökset herättivät myös paljon keskustelua.
Samalla myös kehittyneiden jälkiteollisten kansantalouksien taloushallinnan haasteet kasvoivat. Kehitysmaat ovat nyt rynnimässä kansainvälisille markkinoille, mikä muuttaa monia asioita peruuttamattomasti kansainvälisillä markkinoilla.
Huolestuttava signaali
Toipuminen finanssikriisistä ei tule tapahtumaan hetkessä – vaan se tapahtuu seuraavan kymmenen vuoden aikana eli kuluu monta vuotta ennen kuin tilanne on todella tasapainottunut maailmantaloudessa. Vuoden 2012 alussa voimme edelleen todeta, että finanssikriisi ei ole vielä ohi. Suomen vienti on vetänyt viime vuodet kohtalaisesti, mutta maamme kauppatase on hälyttävästi kääntymässä negatiiviseksi vuosien 2011-2012 vaihteessa. Tämä on erittäin hälyttävä signaali vuodelle 2012. Edellisen kerran alijäämää tuli tuli vuonna 1990. Seuraavana vuonna Suomi syöksyi syvään lamaan. Tässä on siis vuoden 2012 alun tärkeä varoitussignaali pohdittavaksemme. Tämä talouden varoitussigaali edellyttää proaktiivisia toimenpiteitä maamme hallitukselta jottemme toistaisi 1990-luvun alun laman mukaista taloudellista skenaariouraa. Tässä on avainhaaste maan hallitukselle keväälle 2012.
Pankkien vakavaraisuus edelleen haaste
Voimme perustelluksi odottaa, että finanssikriisiä ja sen hallintaa joudutaan pohtimaan vielä vuonna 2012 ja myös sen jälkeenkin. Vaatimukset tiukemmasta talouskurista vuonna 2012 tulevat sävyttämään vuoden 2012 talouspoliittista keskustelua. Alkaneena vuonna 2012 pankkien vakavaraisuus on edelleen huolen aiheena. Kyse on edelleen nimenomaisesti pankki- ja rahoituskriisistä – ja näin tilanne on vuonna 2012 Suomessakin.
Finanssikriisin juuret ovat asuntolainojen arvopaperistamisessa 1970-luvun Yhdysvalloissa kuten Timo Harakan erinomaisessa ja edelleen ajankohtaisessa kirjassa ”Luoton loppu” (2009) ansiokkaasti analysoi. Harakan arvioiden mukaan tuhansien miljardien dollarien arvoisessa johdannaiskaupassa sijoittajat pelasivat todella suurella velalla ja riskeillä, joiden todellisesesta mittakaavasta ei ollut reaaliaikaista tietoa. Riskien lauetessa tiedon puutteesta johtunut aito epävarmuus aiheutti paniikkia sekä finanssimarkkinoilla että pörsseissä. Osakkeiden kurssilasku alkoi maailman suurissa pörsseissä touko-kesäkuussa 2008 ja huipentui prosessina voimakkaaseen romahdukseen Yhdysvaltain New Yorkin Wall Streetin pörssissä maanantai-iltana 29.9.2008. Pörssien kehitys on jatkunut alavireisenä aina viime vuoden loppuun saakka. On mielenkiintoista nähdä, alkaako vuonna 2012 pörssikurssien elpyminen.
Kaksi globaalikehityksen skenaariota
Finanssikriisi on laajentunut Eurooppaan ja monille muille alueille maailmassa. Eräs pahin uhkaskenaario vuodelle 2012 on finanssikriisin laajentuminen BRICS-maihin – erityisesti Kiinaan. Asiantuntijat kuten Elliott Ng ovat esittäneet arvioita siitä, että Kiina tulisi kärsimään finanssikriisistä enemmän kuin Yhdysvallat.
Toinen jo vuonna 2009 NATO Review –lehdessä esitetty näkemys on se, että Kiinasta voi muodostua aidosti maailman supervalta finanssikriisin etenemisen myötä . Tämä kehitys haastaa Yhdysvaltojen nykyisen aseman. Tässä skenaariossa Kiinan taloudellinen asema pysyy vahvana kun muiden asema heikkenee.
Ensiksi mainittua uhkaskenaariota tuskin kukaan toivoo - ainakaan Yhdysvalloissa tai Euroopassa. Tässä mahdollisessa tapauksessa jouduisimme odottamaan pörssien elpymistä – ehkä hyvinkin pitkään. Suomen kannalta tämä uhkaskenaario merkitsee isoa strategista haastetta maan hallitukselle ja elinkeinoelämälle. Vuonna 2012 Suomessa on varauduttava turvaamaan terveiden yritysten rahoitus tiukissakin globaalitalouden oloissa – muussa tapauksessa Suomi voi joutua kokemaan uudelleen 1990-luvun laman ”uusinnan”. Tulevan kansainvälisen tilanteen voi tehdä vaikeaksi se, että monet valtiot ovat ottaneet kasvavia lainoituseriä kansainvälisiltä markkinoilta. Nämä rahoituserät syrjäyttävät helposti yrityksille tarjottavia rahoituseriä. Yleensä julkisen sektorin kasvava lainaaminen aiheuttaa ns. crowding out –vaikutuksen – jonka mukaan velkojen korot nousevat myös yrityksille. Se, pystyykö Euroopan Keskuspankki estämään tällaiset pääosin haitalliset korkovaikutukset yrityksille, jää nähtäväksi vuonna 2012. Tämä kysymys on myös keskeinen määräävä tekijä euron tulevaisuudelle.
Porvarilliset arvot ja kuohunta Wall Streetillä
Vuonna 2012 olisi tärkeää kääntää huomiota enemmän positiivisiin kasvumahdollisuuksiin Suomessa, kuin luoda pessimististä mielialaa yritysten ja kansalaisten mieliin. On tärkeää ymmärtää, että yleiset mielialat voivat tuottaa itse itseään ruokkivia negatiivisia vaikutuksia. Yksittäisen kansalaisen mahdollisuudet vaikuttaa globaaleihin kysymyksiin ovat varsin rajoitetut. Siksi kansalaisten syyllistäminen finanssikriisistä on perusteetonta ja turhaa. Professori Paul Lillrank on viimeisissä kirjoituksissaan suositellut nykyoloissa perinteisten porvarillisten arvojen ja hyveiden kunnioitusta tilanteen parantamiseksi, mutta näidenkin sinänsä myönteisten hyveiden noudattamisella on hyvin rajalliset vaikutukset globaaliin talouteen. Arvomuutokset ovat yleensä aika hitaita. Jotkut taas uskovat Occupy Wall Street –liikkeen tuovan tarvittavat muutokset kapitalistiseen järjestelmään. Vuosi 2012 tulee olemaan monin tavoin mielenkiintoinen ja voimme odottaa erilaisten protestien ja kansanliikkeiden voimistuvan ellei finanssikriisiä saada vuonna 2012 kuriin.
Alueiden väliset rajat ja etäisyydet
Mitkä ovat globaalin talouden tulevaisuusnäkymät vuoden 2012 käynnistyttyä? Voimme todeta, että globaalilla taloudella on olemassa kaksi erilaista visiota. Ensimmäinen perusvisio perustuu olettamukseen rajattomasta, tilattomasta maailmasta, missä valtioiden rajalinjoilla ja etäisyyksillä ei ole juurikaan merkitystä. Toinen perusvisio perustuu päinvastaiseen olettamukseen rajojen ja etäisyyksien keskeisestä itsetarkoituksellisesta merkityksestä kansantalouksien kehitykselle tulevaisuudessa.
Nobel-palkittu Paul Krugman arvioi jo yli 20 vuotta sitten, että tämän suuntainen jako tulee olemaan keskeinen kansantalouksien tulevalle kehitykselle. Tarkemmin ilmaistuna hänen mukaansa maailma jakaantuu maihin, jotka muodostavat ”diskreettejä taloudellisia tiloja ja joille maantieteellinen sijainti on epärelevantti tekijä” ja maihin, joille ”alueellinen sijainti ilman rajojen muodostamia rajoitteita” on keskeinen menestystekijä. Kummallekin esitetylle näkemykselle löytyy talousteoreettisia perusteita. Niiden suhteellisesta voimakkuudesta on vielä erimielisyyksiä.
Nykyisen taloustieteellisen empiirisen tutkimuksen mukaan rajoilla ja etäisyyksillä on edelleen merkitystä talouskehitykselle. Etäisyyksien merkitys on ajallisissa arvioinneissa kasvanut, mutta rajojen suhteellinen merkitys on laskenut ajallisissa arvioinneissa. Tällaiseen tulokseen päätyi mm. ranskalainen tutkimuslaitos Centre dÉtudes Prospectives et d´Informations Internationales (CEPII) jo vuonna 2009 julkaistussa raportissa. On ilmeistä, tämän suuntainen trendikehitys tulee jatkumaan edelleen vuonna 2012. Uusin joulukuussa 2011 julkaistu CEPII-raportti vahvistaa tämän suuntaiset trendiarviot.
Kun Suomessa mietitään Suomen kansallista tulevaisuutta, olisi syytä kiinnittää huomiota maamme raja- ja aluepolitiikkaan ja Suomen saavutettavuuteen maailmantalouden verkostoissa. GeoDist-tietokanta on eräs lähtökohta tämän tyyppiselle strategiselle suunnittelulle. Etäisyys-muuttujan rajoitteen minimointi tulevan taloudellisen kehityksen osalta tulisi olla keskeinen strateginen kysymys kaikissa kansallisissa strategioissamme. Kansallinen suhteellinen etu riippuu tästä rajoitteesta ja erityisesti rajoitteen vaikutuksesta talouden toimijoiden mahdollisuuksiin toimia tehokkaasti ja tuottavasti.
Vapaat talousvyödykkeet
Tärkeitä isoja kysymyksiä ovat teolliset vapaakauppa-alueet ja toimivat maa-, ilma- ja meritieyhteydet. Suomen kansantalous voisi hyötyä erittäin paljon siitä, jos se pystyisi perustamaan vetovoimaisen vapaan talousvyöhykkeen yhdessä Venäjän kanssa Suomen ja Venäjän rajavyöhykkeelle. Tällainen ratkaisu avaisi uusia mahdollisuuksia kaikille Suomessa ja Venäjällä toimiville yrityksille. Samalla Suomi saisi uuden strategisen aseman Euroopan Unionin ja Venäjän taloudellisessa yhteistyössä. Toimenpide edistäisi myös rauhanomaista kehitystä pitkällä itäisellä raja-alueellamme. Suomessa asuu nyt jo 60 000 venäjää puhuvaa kansalaista. Tämä on eräs huomionarvoinen ja tärkeä lähtökohta pohdittaessa tulevaa taloudellista yhteistyötä Suomen ja Venäjän välillä. Erityisesti Itä-Suomelle tällainen hanke loisi uutta toivoa ja parantaisi talouden kehityspotentiaalia.
Aasiassa ja muuallakin monien maiden talouskasvu perustuu hyvin pitkälle tämän tyyppiseen ajatusmalliin ja olisi tyhmää olla ottamatta sitä huomioon myös Suomessa. Jos Suomi ei etene asiassa, ennemmin tai myöhemmin muut sen tekevät merkittävässä mittakaavassa. Esimerkiksi Norjalla on omia vapaakauppa-alueita. Norja on myös tarjonnut Jens Stoltenbergin toimesta Venäjälle omaa vapaakauppa-aluetta jo vuonna 2007. Suomen ehkä kannattaisi muutenkin miettiä mallin ottamista Norjasta – erityisesti luonnonvarastrategioiden osalta. Norjassahan mm. öljyvarat on hyvin pitkälle kansallisessa hallinnassa ja ne tuottavat suoraan hyvinvointia norjalaisille. Toisin on Suomessa, jossa kansalliset luonnovarat melkein lahjoitetaan monikansallisille yrityksille. Kaivostoiminnan merkitys nousee varmasti Suomessa tulevaisuudessa. Mm. siksi kannattaisi miettiä tarkemmin tämän strategisen toimialan ja luonnonvarahallinnan haasteita Suomessa.
On hyvä tiedostaa, että EU:n ulkopuolella oleva Norja on velaton maa, kun taas Suomi velkaantuu koko ajan lisää ulkomaille samalla kuin sen taloudelliset velvoitteet kasvavat Euroopan Unionissa. Kuten tiedetään, Norja ei liittynyt aikoinaan Euroopan Unioniin mm. sen vuoksi että se olisi joutunut yksityistämään kansalliset luonnonvaransa ja myymään ne monikansallisille yrityksille. Jokainen voi vapaasti mietiskellä, mikä strategitoimintamalli johtaa parempiin suoriin hyvinvointivaikutuksiin kansallisesti.”
Annamme jo nyt suhteettoman paljon kilpailuetua mm. Aasian maille, koska emme ole vakavasti huomioineet vapaa-kauppa-alueiden merkitystä globaalissa taloudessa. Lappi-Murmansk-Barents-alueen- liikenneyhteyksien pitkäjännitteinen ja strateginen suunnittelu nousee tästä näkökulmasta isoon strategiseen rooliin Suomen tulevaisuudessa kuten Yrjö Myllylän ennakointitutkimuksissa on asia perustellusti arvioitu ja todettu. Koillisväylän liikennöitävyyden kasvu on tulevaisuudessa erittäin tärkeä haaste Suomelle. Myös Itämeren meri- ja ilmaliikenneyhteydet sekä niiden pitkäjännitteinen kehittäminen tulee vaatimaan päättäjien entistä aktiivisempaa huomiota. Vuoden 2012 aikana on syytä vastata TEM –raportin 43/2010 ” Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä” mukaisiin 20 avainhaasteeseen. Vuoden 2012 lopussa on myös syytä evaluoida tarkkaan miten näiden 20 aloitteen osalta on edistytty ja mitä tuloksia on saavutettu. On tärkeää myös tehdä selvää työnjakoa eri hankkeiden osalta, koska Suomen sisäiset aluepoliittiset haasteet ovat nyt todella mittavia.
Luen juuri joululomallani uutisia Kainuun Sanomista, jossa kerrotaan useista joulunaikaisista charter-lennoista Kajaanin lähellä sijaitsevalle Paltaniemen lentokentälle Moskovasta. Turistit voivat nyt lentää parissa tunnissa Moskovasta räätölöydyille joululomille Kainuuseen. Sama koskee koko Itä-Suomea ja Lappia ja tämän alueen matkailukohteita. Tässä on erittäin hyvä käytännön esimerkki liikenneyhteyksien merkityksestä Suomen kansantaloudelle.
Meillä Suomessa on vielä varsin paljon kehitettävää palvelutalouden tarjonnan, kansallisten resurssien hallinnan ja liikenneyhteyksien osalta. Uusien liikenneyhteyksien pohjalta monet alueet voivat päästä hyötymään merkittävästi kansainvälisestä kaupasta ja vaihdannasta. Venäjän viime vuonna hyväksytty WTO-jäsenyys luo myös aikaisempaa parempia mahdollisuuksia kaupankäynnille Suomen ja Venäjän välillä. Suomessa kannattaisi tehdä tarkkoja sektorikohtaisia kauppastrategioita uusien Venäjän kaupan mahdollisuuksien hyödyntämiseksi lähitulevaisuudessa kuten mm. Yhdysvallat on jo tehnyt Yhdysvaltojen kauppahallinnossa, ITA:ssa. Suomen kannattaisi ottaa oppia Yhdysvaltojen ITA-strategiasta. Muuten isot mahdollisuudet jäävät hyödyntämättä.
Vuosi 2012 tulee olemaan uusia mahdollisuuksien ja uhkien vuosi. Strategista osaamista tulisi Suomessa kohdentaa isoihin ja merkittäviin haasteisiin ja jättää pienemmät strategiset kysymykset (kuten presidentin valinta) hiukan vähäisemmälle huomiolle. Kansantalous on saatava uudelle kasvu-uralle ja se ei tule onnistumaan nykyisillä eväillä.
