Eräs tämän vuoden merkittävimpiä tieteellisiä puheenvuoroja on eittämättä Janne Seppäsen ja Esa Väliverrosen (2012) kirja ”Mediayhteiskunta” .  Kirjan kirjoittaja Janne Seppänen on professori Tampereen yliopiston viestinnän, median ja teatterin yksikössä. Toinen teoksen kirjoittaja Esa Väliverronen on professori Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella. Kirjan keskeinen lähtökohta on keskustella yhteiskunnasta, joka on monin eri tavoin riippuvainen mediasta. Ihmiset kokevat median eri tavoin. He myös käyttävät mediaa eri tavoin. On selvää, että ihmisten mediasuhde on muuttunut monin eri tavoin. TV:n valtakausi on tietyllä tavalla ohi ja tilalle on tullut internetin valtakausi. Medioita käytetään nyt limittäisesti.

Media on ihmisille viestintää, esityksiä, vuorovaikutusta, taloutta. Uutena ilmiönä median osalta on tullut esiin ns. sosiaalinen media,  joka on ollut viime vuodet haaste ns. perinteiselle medialle. Asiakeskeisyys ja viihde sekä yksityinen ja julkinen ovat ollet keskeisiä raja-aitoja mediassa, mutta monet raja-aidat ovat madaltuneet median viimeaikaisen kehityksen myötä. Erityisesti raja-aitoja muuttaa ubiikkiteknologinen kehitys, joka muuttaa reaalisen todellisuuden ja virtuaalinen todellisuuden välistä raja-aitaa.

Media ja erityisesti sosiaalinen media on koettu haasteeksi myös ennakointitoiminnan yhteydessä. Professori Mark Poster esitti sosiaalisen median käsitteen jo vuonna 1995 kirjassaan ”Second Media Age”.  Sosiaalisen media läpimurto tapahtui kuitenkin vasta vuoden 2000 jälkeen. Aikaisemmin median toimintamallina oli: harvoilta monille. Nykyään median toimintamallina on: monilta monille.

Voidaan todeta, että media on demokratisoitunut, muuttunut vapaammaksi ja arkipäiväistynyt. Toisaalta uudet mediahankkeet ovat yleensä alun radikaalin hypetyksen jälkeen muuttuneet tavanomaisiksi mediahankkeiksi, ja osaksi median valtavirtaa. Uuden median radikaali potentiaali ei siis läheskään aina toteudu täydessä mittakaavassa. WikiLeaks  on ehkä ollut poikkeus tässä suhteessa.

Nykyään ihmiset voivat muodostaa identiteettinsä pienissä virtuaaliyhteisöissä.  Mediayhteiskunnassa on siis tapahtunut iso muutos. Mediamaisema ja siellä tapahtuva viestintä ovat todella muuttuneet viimeisten parinkymmen vuoden aikana. Poliittiset puolueet eivät voi enää jättää huomioimatta sosiaalista mediaa ja sen viestintäkulttuuria. Myös tavalliset ihmiset ovat riippuvaisia medioista. Jos kännykästä loppuu virta, tai aamun sanomalehti ei tule postilaatikkoon tai työpaikan tietoverkko kaatuu, huomaamme että olemme medioituneessa yhteiskunnassa ja päivän normaali rytmi on rikki. Sama koskee yhteiskunnan instituutioita. Dataa, informaatiota ja tietoa ostetaan ja myydään yritysmaailmassa ja julkisella sektorillakin.

Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että nykyisessä mediayhteiskunnassa informaatio tai tieto eivät ole niukkoja hyödykkeitä. Informaatiota ja tietoa on saatavilla yhä runsaammin internetissä. Ns. Big Data on tietyltä osin tosi asia.  Samoin totta on pilvilaskenta (Cloud Computing) ja sen kehitys.  Jo nyt monet isotkin organisaatiot ovat siirtyneet pilvilaskentaan johtuen sen tuottamista kustannuseduista.

Dataa, informaatiota ja tietoa on saatavilla sekä maalla että pilvessä. Sen sijaan niukka hyödyke on ihmisten huomio ja aika. Puheet huomiotaloudesta eivät ole olleet perusteettomia. Tämä näkökohta on tärkeä myös ennakointitoiminnan harjoittajille. Aina ansiokaskaan ennakointitutkimus ei saavuta oikeita kohderyhmiään. Tämä on sinänsä harmittava ilmiö, koska se merkitsee tehottomuutta päätöksenteon kannalta.

Mediayhteiskunnassa on vaarana että yksittäinen ihminen hukkuun informaatio- ja tietovirtaan. Toistaalta tarjolla on yhä enemmän tiedonhallinnan tukipalveluita,  joilla ihmiset voivat suodattaa itselleen sopivaa ja mielenkiintoista aineistoa käyttöönsä. Oppiminen on muuttumassa sulautuvaksi oppimiseksi tiedon selektiivisen valikoinnin pohjalta.

”Mediayhteiskunta” –kirjassa (2012) käsitellään isoja teemoja: elämään mediayhteiskunnassa, viestintää ja vuorovaikutusta, mediaesitysten maailmaan, mediaesitysten tuotantoa ja tekijöitä sekä valtaa mediayhteiskunnassa.

Elämää mediayhteiskunnassa jäsentävät kuluttajien muuttuminen osaksi tuottajiksi mediassa, aistimellisuus, sosiaalisen media merkityksen kasvu, medioituminen, yksityisen ja julkisen rajan muutokset ja mediamaiseman muutos. Ihmisten suhde aikaan ja tilaan on myös muuttunut. Vuonna 2010 tehdyn TNS Atlas-tutkimuksen mukaan Suomessa ihmiset käyttävät media piirissä 502 minuuttia päivässä eli noin 8,3 tuntia. Media syö siis aikaamme varsin paljon. TV, internet ja radio ovat keskiössä median käytössämme.

Merkittävä osa vuorovaikutuksesta tapahtuu internetissä. On tapahtunut sosiaalisista irtaantumista monista aikaisemmista median seuraamisen käytännöistä. Myös mediayhteiskunnan verkostot ovat muuttuneet aikaisempaa sirpalemaisemmiksi.

Kansalaisyhteiskunnalla ja kansalaisilla on nyt laajat mahdollisuudet saada äänensä esille erilaisissa medioissa. Ns. median yksisuuntaisen viestinnän broadcast-malli on vanhentunut muutosten myötä.  Uusi teknologia mahdollistaa sisältöjen tuotannon joukkoistamisen ja massaräätälöinnin. Media toimii nyt monessa mielessä globaalisti. Esimerkiksi Facebookissa, You Tubessa tai Twitterissä voi viestittää maapallon mittakaavassa. Nykyään myös ennakointitietoa on saatavilla eri medioiden välityksellä, myös internetissä.

Perinteinen Montesquieun mukainen vallan kolmijako-oppi määrittelee vallan jaon. Lainsäädäntövalta kuuluu eduskunta. Toimeenpanovalta kuuluu hallitukselle. Tuomivalta kuuluu oikeuslaitos. Neljänneksi valtiomahdiksi nimetään yleensä lehdistö tai nykyisin media. Medialla on siis valtaa yhteiskunnassa. Valta voidaan nähdä resurssina, yhteistoimintana ja rakenteena kuten professori Risto Heiskala (2001) on vallan määritellyt artikkelissaan ”Theorizing Power: Weber, Parsons, Focault and Neostructuralism”.  On olemassa myös ns. symbolista valtaa, jonka muotoutumisessa medialla on tärkeä rooli.

Pierre Bourdieu korosti symbolisen vallankäytön osalta pääomia ja habitusta politiikan ja kulttuurin kentillä. Hän määritteli symbolisen pääoman seuraavasti: se on ”se muoto, jonka muut pääomat ottavat tullessaan havaituiksi tunnistetuiksi legitiimeiksi” (Bourdieu & Wacquant 1995, 147). Tärkeitä pääomia ovat teollinen tuotantopääoma, sosiaalinen pääoma ja kulttuurinen pääoma. Jotkut puhuvat myös intellektuaalisesta pääomasta.

Erilaiset symbolit vaikuttavat ihmisten toimintaan, käyttäytymiseen ja myös vallankäyttöön. Mediassa ja myös kulttuurin ja politiikan kentillä on usein tärkeämpää se, kuka sanoo jotakin kuin mitä asiasta sisällöllisesti oikeasti sanotaan. Tästä populaarista ilmiöstä voimme päätellä, että yksilöiden habitus ja pääomat vaikuttavat median toimintaan ja huomion kohdentamiseen medioissa. Näin ollen symbolinen vallankäyttö on varsin yleistä mediassa ja yhteiskunnassa.

Keskeinen ajatus ”Mediayhteiskunta” – kirjassa on: media on yhteiskuntaa, yhteiskunta on mediaa.

Tästä kaksijakoisesta näkökulmasta tarkasteltuna median rooli vallankäytössä on kaksisuuntainen ja moniulotteinen. Media organisoituu ja verkostoituu osaksi muita instituutioita ja ihmisten arkea. Median ja päättäjien suhde on myös moniulotteinen. Usein media on nähty vallan ”vahtikoiraksi”. Tästä näkökulmasta median on nähty kontroloivan instituutioita ja arvioivan demokratian ja hallinnon toimivuutta. Joskus jotkut poliitikot voivat ymmärtää asian täysin päinvastoin: politiikot voivat haluta olla media ”vahtikoiria”.

Ennakointitoiminnan kannalta nämä valtaan liittyvät näkökulmat ovat mielenkiintoisia, koska usein ennakointitoiminta tuottaa tietoa sekä päätöksentekijöille että myös medialle, neljännelle valtiomahdille. Ennakointitoiminnan yleisenä tavoitteena on tukea demokraattista päätöksentekoa ja hyvää hallinnoimista  yhteiskunnassa.

Strateginen ennakointitoiminta taas palvelee yksittäisten organisaatioiden ja instituutioiden tulevaisuuden kehittämistoimintaa ja suunnittelua. Näin ennakointitoiminta liittyy demokratian toimivuuteen ja kansalaisyhteiskunnan toimivuuteen, mutta myös yksittäisten organisaatioiden kilpailukykyyn ja menestymiseen.

Media voi suhtautua erilaisin tavoin ennakointitietoon. Se voi itse pyrkiä (1) tuottamaan ennakointitietoa, (2) se voi hyödyntää muualta saatua ennakointitietoa, (3) se voi myös arvioida sitä, miten hyvin demokraattiset instituutiot hyödyntävät ennakointietoa. Nämä kolme perustoimintoa ennakointiin liittyen ovat tärkeitä modernille medialle.

Nykyään eri mediat ovat kytkeytyneet toisiinsa moni eri tavoin ja voimme puhua ns. transmediasta. Useat asiantuntijat puhuvat jo nyt transmedioituneesta tarinankerronnasta.  Digitaalinen kehitys on lisännyt kytkentöjen mahdollisuuksia. Eräs haaste tulevaisuudessa ennakointitoiminnalle on toimia älykkäästi transmedioituneessa todellisuudessa. Tämä kehitys tuottaa medialle vielä neljännen tärkeän toiminnon: (4) Media/t voi/vat arvioida muiden medioiden tuottamia ennakointitietoja kriittisesti.

Transmedia kehittyy eittämättä ubiikkiteknologisen kehityksen myötä. Ubiikkiteknologinen kehitys tullee vaikuttamaan myös itse ennakointitoimintaan, koska dataa, informaatiota, tietoa  ja  asiantuntijanäkemyksia voidaan kerätä aikaisempaa joustavammin ja tehokkaammin. Tämä kehitys alentaa ennakointitiedon tuotannon transaktiokustannuksia ja näin ollen myös ennakointitiedon saatavuutta mediayhteiskunnassa.

Lopuksi voin todeta, että Janne Seppäsen ja Esa Väliverrosen (2012) kirja ”Mediayhteiskunta” tarjoaa monia uusia näkökulmia median ja yhteiskunnan toimintaan. Teos on myös hyödyllistä luettavaa ennakointialan asiantuntijoille. Se tarjoaa mielenkiintoista tietoa etenkin median kehityksen viime aikaisista trendeistä ja ilmiöistä. Kirjassa näitä uusia ilmiöitä myös tarkastellaan riittävän kriittisesti.

Kommentoi

Itämeren alue nähdään dynaamisena tulevaisuuden alueena monissa tulevaisuuskatsauksissa. Euroopan pohjoista ulottuvuutta ei voi uskottavasti kehittää ilman Itämerta ja sen kaupunkeja. Visiot historiallisen Hansa-liiton elvyttämisestä tähän päivään ovat olleet monien visioiden tausta-ajatuksena. Vuonna 2011 toteutettu Euroopan kulttuuripääkaupunkihanke Tallinnassaoli hyvä esimerkki tällaisesta Hansa -kaupunkien keskinäisestä yhteistyöstä.

Vuonna 2009 eri sidosryhmät alkoivat keskustelemaan Helsingin ja Tallinnan läheisemmästä yhteistyöstä. Kaksoiskaupunki-idea esitettiin jo vuonna 1995 kirjassa Helsinki-Tallinna kaksoiskaupunki – Tarua vai totta? Virolainen tunnustettu kirjailija ja filosofi Jaan Kaplinski käytti ensimmäisena sanaa ”Talsinki” pohtiessaan Suomen ja Viron pääkaupunkien yhteistyötä. Hän  näki ison synergisen potentiaalin Helsingin ja Tallinnan kaupunkiyhteistyössä sekä kulttuurin että talouden alueilla. Tässä yhteydessä ennen kirjan julkaisua vuonna 1994 julkaistiin myös tekninen selvitys Suomenlahden rautatietunnelin rakentamismahdollisuudesta. Baltirail-yhdistys laati tunnelihankkeesta myöhemmin keväällä 1999 Martti Asunmaan toimittaman esiselvityksen ”Alustavava hankesuunnitelma: Helsinki-Tallinna  - rautatietunneli. Oikotie Eurooppaan”. Näissä yhteyksissä rautatietunneli on nähty mahdolliseksi mutta taloudellisesti varsin isoksi projektiksi. Myöhemminkin on teemasta julkaistu erilaisia selvityksiä. Tulevaisuudessa nopean rautatieyhteyden toteuttaminen Euroopan ydinalueille Via Baltican kautta on laajempi strateginen kysymys Suomelle ja maamme elinvoimaiselle kehitykselle. Kaupankäyntimme Baltiaan, Itä-Eurooppaan ja Ukrainaan voisi laajentua huomattavasti nopeiden rautatietunneliyhteyden myötä.

Tausta-ajatuksena H-T TransPlan-projektissa oli parantaa näiden kaupunkien konkreettista yhteistyötä ja niiden kilpailukykyä Itämeren alueella. Näiden keskusteluiden pohjalta käynnistettiin H-T TransPlan –projekti. Tämän projektin tavoitteena on ollut konkretisoida Tallinnan ja Helsingin metropolialueiden yhteistyötä erityisesti liikenneinvestointien ja infrastrukuuri-investointien osalta. Ajatuksena on ollut siirtyä visioista toimintaan. Hanke toteutettiin vuosina 2011-2012.

Yhdessä Talsinkin eli Tallinnan ja Helsinki voivat muodostaa yli miljoonan asukkaan kaupungin (yhteensä arviolta 1 015 213 asukasta). Jos mukaan lasketaan koko metropolialue, Talsinki voisi muodostaa ainakin yli 1,8 miljoonan asukkaan metropolikaupungin. Se olisi jo merkittävä toimija Itämeren alueella.

Uudenmaan liitolla on neljä visiota Itämeren kehittämisen osalta. Terve Itämeri, Uusi Hansa, Osaava Itämeri ja Itämeren hyvinvointialue.  Nämä visiot ovat jokainen haasteellisia. Erityisen tärkeänä strategisena tausta-ajatuksena on turvata liikenneyhteyksien toimivuus lentoliikenteen mahdollisissa ongelmatilanteissa ja linkittää Helsinki Rail Baltica-yhteyksiin. Muina keskeisinä laajempina tausta-ajatuksina hankkeelle olivat:

  • Kansainvälistyminen: ihmisen mobiilisuuden ja asumisen muutokset,
  • Taloudellisen kasvun ja dynaamisuuden lisääminen,
  • Liikenneväylien ja kulkukanavien merkitys elinkeinoelämälle ja liiketoiminnoille,
  • Dematerialisaatio ja kehitys kohti palvelutaloutta,
  • Energian hintakehitys,
  • Ympäristökysymykset Itämeren alueella,
  • Integroitujen liikennejärjestelmien ja palveluiden kehittäminen,
  • Liikenneteknologioiden ja logistiikan uusi kehitys,
  • Talouskehityksen integraatio Suomen ja Viron välillä,
  • Vapaa-ajan asuminen ja työssäkäynti Viron ja Suomen välillä, sekä
  • Muuttuvat arvot ja kulttuurien vuorovaikutus valtioiden välillä.

Suomen ja Viron välinen kauppa on vaihdellut vuosien varella. Tällä hetkellä Suomi tuo Virosta enemmän hyödykkeitä kuin se vie Viroon. Aikaisemmin vuosina 2006-2007 asetelma oli vielä toisenlainen. Tällä hetkellä Viro oli 13:nneksi tärkein vientimaa ja 11:nneksi tärkein tuontimaa Suomelle. Baltian maista Viro on selvästi suurin kauppakumppani Suomelle. Kauppavaihto sekä Latvian että Liettuan kanssa jää neljäsosaan Viron kanssa käydystä kaupasta.

H-T TransPlanissa on pyritty tunnistamaan alueen liikennejärjestelmän ja logistiikkapalvelujen pullonkaulat ja tulevaisuuden tarpeet, erityisesti elinkeinoelämän näkökulmasta, sekä parantamaan Helsingin ja Tallinnan metropolialueiden kaupunkisuunnittelun koordinointia. Projektissa on luotu yhteinen suunnittelualusta kaupunkien yhteissuunnittelua varten, H-T TransPlan-hankkeessa on mukana yhteensä 14 suomalaista ja virolaista partneria: Tallinnan ja Helsingin kaupungit, molempien kaupunkien satamat, Viimsin kunta, Uudenmaan ja Harjun maakunnat sekä korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia. Hankkeen pääpartneri oli Helsinki-Tallinna Euregio. Hanke liittyy myös Rail Baltica -ratayhteyden kehittämiseen ja toteutetaan läheisessä yhteistyössä RBGC projektin (Rail Baltica Growth Corridor projekti) kanssa. Kyseessä on ollut poikkeuksellisen laaja aluekehityshanke, johon on panostettu n. 1,23 miljoonaa euroa. Hanke on myös käynnistänyt monia pienempiä projekteja yhteistyön parantamiseksi Suomenlahden alueella.

Miltä tulevaisuuden Tallinna ja Helsinki näyttävät yhteistyöskenaarioissa? Visiona on kaksoiskaupunki Talsinki. Projektin taustatahot näkevät toivottavana skenaariona ”Kaksoiskaupunki skenaarion” (Twin-city scenario).

H-T TransPlan –hankkeessa on laadittu neljä skenaariota yhteistyön suhteen. Skenaarioiden lähtökohtana on ulkoisten olosuhteiden suosiollisuuden aste ja paikallisten toimijoiden motivaatio ja sen suuntautuminen. Kaksoiskaupunkiskenaariossa toimintaympäristö on varsin suosiollinen ja toimijoiden motivaatio on oikein fokusoitunut ja voimakas. Menetettyjen mahdollisuuksien skenaario on ei-toivottava skenaario Talsinkin osalta. Tämän skenaarion yhteydessä toimintaympäristö ei ole erityisen suosiollinen yhteistyölle ja uusille investoinneille. Motivaatio ja kyvykkyys yhteistyöhön on heikkoa ja väärin fokusoitunut tämän skenaarion yhteydessä. Uuden alun alianssi -skenaariossa Helsingin ja Tallinnan yhteistyön esteeksi muodostuu epäsuotuisa toimintaympäristö. Partnerit liikenneskenaariossa positiivisia tuloksia syntyy pelkästään kaupunkien välisen liikenteen toimialueella, mutta ei laajemmin metropolialueiden taloudellisessa ja kulttuurillisessa yhteistyössä. Onnistuminen rajoittuu liikennesektoriin tässä skenaariossa.

Nämä neljä skenaariota antavat suuntaa Talsinki-yhteistyön tulevalle kehitykselle. Niiden pohjalta voimme todeta, että Kaksoiskaupunki-yhteistyön esteeksi voivat muodostua (1) toimintaympäristön epäsuotuisuus (finanssikriisin jatkuminen ja pitkittyminen), (2) yhteistyömotivaatio heikkous, ja (3) heikot kyvyt tehdä tehokasta ja tuloksellista yhteistyötä. Ensimmäisen tekijään eli ulkoiseen globaaliin toimintaympäristöön emme voi paljon vaikuttaa, mutta voimme kehittää motivaatiotamme ja kykyjämme tehdä pitkäjänteistä yhteistyötä uskottavan Talsinkin hyväksi.

Talsinki-yhteistyö olisi strategisesti tärkeää erityisesti siksi, että Itämeren alueella kaupungit kilpailevat keskenään ulkoisista investonneista ja erilaisista ”virroista”, kuten osaamispääomavirroista, matkustajavirroista, kulttuuripääomavirroista, asukasvirroista ja niin edelleen. Nämä erilaatuiset virrat vaikuttavat talouskasvuun, vaurauteen ja tulotasoon Suomessa ja Virossa. On huomion arvoista , että Saksassa olisi poliittista halukkuutta voimistaa talouskasvua erityistalousvuöhykkeiden avulla. Talsinki- vyöhyke voisi olla eräs tällainen dynaaminen talousvyöhyke Euroopassa – etenkin jos liitetään uskottavasti Rail Baltica kasvukäytävän kehittämiseen. Itä-Suomi ja Lappi tarvitsisivat oman vyöhykkeensä Venäjän kanssa jo kaivosteollisuuden kasvun vuoksi.

Euroopassa metropolialueiden ja kehityskäytävien liikennejärjestelmiä kehitetään osana globaalia järjestelmää. Tämä aluepoliittinen näkökohta on muodostumassa yhä keskeisemmäksi Euroopassa. Itämeren alueella erityisesti Puola, Gdansk ja Varsova ovat viime vuosina menestyneet houkuttelemaan huomattavia ulkoisia investointeja tälle rannikkoa lähellä olevalle metropolialueelleen. Myös Kööpenhamina ja Tukholma ovat menestyneet varsin hyvin. Ruotsin ja Tanskan kehityskäytävä (Malmö-Öresund-Kööpehamina) on ehkä menestyksellisin maiden välinen kehitysvyöhyke Pohjoismaissa.

Vastaavaa merkittävää valtioiden välistä kehityskäytävää tarvittaisiin Suomen ja Viron välille, myös Suomen ja Ruotsin välille. Viime aikoina vahvasti esillä on ollut Vaasa-Uumaja – silta-tunneli-pengertieyhdistelmän rakentaminen. Tämän reitin  kautta tulisi Suomesta  yhteydet Norjan rannikon ympärivuonna suliin satamiin, kuten esimerkiksi Mo i Ranaan ja Narvikiin. Samalla tulisi Suomesta pääsy Ruotsin ja Norjan tie- ja rautatieverkkoon. Etuja tälläkin hankkeella olisi paljon, kuten prof. Antti Talvitie on esittänyt. Yhteys lyhentäisi matkaa useilla tunneilla Oulu-Tampereenväliltä Tukholmaan rekka-autolla ajettaessa.Yönmittainen laivamatka jäisi pois nykyiseen vaihtoehtoon verrattuna. Ruotsin ja Norjan Suomen raideverkkoa kapearaiteisempi rautatieverkko olisi saavutettavissa tieyhteyden kautta kun rekka-autot voisivat ajaa Merenkurkun yli ja lastata trailerit tai kontit tai koko rekan kokoisiin rautatievaunuihin. Myös idästä junia voisi tulla Vaasaan ja yhteys olisi edellä mainitulla tavalla vaihtamalla siitä edelleen Venäjältä Ruotsin ja Norjan rautatieverkkoon.

Yleisesti ottaen viime aikoina Suomessa on käytetty suhteettoman paljon resursseja ja aikaa Euroopan velkakriisin hoitamiseen ja hallintaan. Huomattavasti vähemmän poliittista huomiota on kiinnitetty Suomessa kansalaisten vaurauden lisäämiseen ja kasvattamiseen. Kuntauudistus ei ole ainakaan vielä osoittautunut menestystarinaksi Suomen aluepolitiikassa. Eurooppa ja Suomi tarvitsee enemmän dynaamista aluekehitystä yritystoimintaa, talouskasvua ja työpaikkoja. Siksi Suomessa olisi tärkeää kiinnittää huomattavasti enemmän Talsinki-tyyppisten merkittävien ja konkreettisten hankkeiden tehokkaaseen edistämiseen ja toteuttamiseen. Toimintaympäristömme on oltava houkutteleva yrityksille, innovaattoreille ja työntekijöille. Ilman konkreettisia toimenpiteitä ja metropolialueiden yhteistyötä emme onnistu näiden tavotteiden saavuttamisessa.

Kovin moni merkittävä suomalainen poliittinen päättäjä ei ole riittävän hyvin perillä Talsinki -kaksoiskaupunkihankkeesta. Nyt poliitikkojen aika ja huomio menee pääosin Euroopan ongelmamaiden asioiden hoitamiseen – eikä Suomen tärkeiden intressien pohtimiseen – saati sitten strategisesti keskeisten asioiden hoitamiseen käytännössä.

Tästä kansallisesta näkökulmasta soisi, että nyt päättäjät keskittyisivät vahvasti toteuttamaan elinvoimaisen Talsinki -metropolialueen kehityshankkeita – etenkin kun metropolialueen yhteistyö Espoon,  Vantaan ja Kauniaisen kanssa on aika hidasta ja tuloksetonta. Toiminnan sisältö ja suunta on nyt H-T Trans Plan-projektin taustatyön pohjalta varsin selkeä ja hyvin perusteltu. Nyt tarvitsemme kovaa motivaatiota ja taitoja Suomen ja Viron kulttuurisen ja taloudellisen yhteistyön lisäämiseksi kaikilla mahdollisilla tasoilla.

Talsinki - skenaarioiden ja projektin yksityiskohdat löytyvät projektin loppuraportista. H-T Trans Plan –projektin Talsinki -raportti on saatavilla myös kirjallisena:

Twin-city in the Making: Integration Scenarios for Tallinn and Helsinki Capital Regions. Estonian Institute for Futures Studies. Tallinn University. Tallinn: Tallinn

 

Kommentoi

Minulla oli ilo osallistua Ruotsissa Taalainmaalla järjestettyyn Tällberg-foorumiin joka kokoaa vuosittain yhteen muutoksentekijöitä ympäri maailmaa. Tällä kertaa mukana oli muutoksen ja tulevaisuuden kanssa työskenteleviä viidestäkymmenestäviidestä eri maasta.

Itselleni Tällberg oli huikean hyvä kokemus ja keskustelut tulevaisuudesta äärettömän mielenkiintoisia. Summaan alle tärkeimmät ajatukset joita foorumista jäi käteen.

Politiikka

”Tämän hetken suurin haaste on se, että ongelmat ovat luonteeltaan ylikansallisia, mutta tavat ratkaista niitä kansallisia”, totesi kuuluisa yhdysvaltalainen ekonomisti W. Brian Arthur aloituspuheessaan. Meneillään oleva kansanmurha Syyriassa tai juuri melko laihoin tuloksin päättynyt Rion ilmastokokous olivat todellisia muistutuksia tämän ajatuksen takaa. Suvereniteetin pyhyys estää meitä ratkomasta monia ongelmia, joilla ei niin sanotusti ole passia. Nämä ongelmat vaeltavat rajoista välittämättä ja mikäli niitä halutaan ratkoa, on uskallettava tarkastella millaisia olisivat ne rakenteet tai mekanismit joilla aidosti ylikansallisiin ongelmiin voitaisiin puuttua. Onko suvereniteetti pyhempää kuin ilma jota hengitämme?

Samaan ajatuksenkulkuun liittyy myös osaltaan politiikan kriisi, joka näkyy finanssikriisin edessä polvillaan olevassa Euroopassa tai kansainvälisen yhteisön kyvyttömyys poistaa nälkää vaikka osassa yhteistä palloa eletään loputtomassa yltäkylläisyydessä. Voidaankin kysyä miksi puolueet ovat yhä järjestäytyneet samojen kysymysten ympärille, joita ne syntyivät ratkomaan 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Miltä siis näyttäisivät tämän päivän pahimpia ongelmia ratkomaan syntynyt poliittinen kartta ja millaisten vastausten ympärille ne jakautuisivat? Foorumissa tuotiin esiin myös näkökulma siitä, että politiikassa on mukana hyvin harvoja ihmisiä jotka ovat asiantuntijoita esimerkiksi luonnontieteissä tai lääketieteessä, jotka kummatkin liittyvät elimellisesti aikamme suurimpiin haasteisiin.

Kestävyys

”Emme voi ratkaista ongelmia ratkomalla niitä samalla asialla joka ongelman alun perin aiheutti” totesi futuristi ja kirjailija Alex Steffen.  Tällä lauseella hän viittasi esimerkiksi liikenteeseen hiilidioksidien tuottajana. Hänen mukaansa maailman suurinta hiilidioksidituottajaa, liikennettä, ei siis ratkota valmistamalla puhtaampia autoja vaan ratkaisut ovat muualla, esimerkiksi kaupungeissa joissa autoja ei tarvita. Steffenin mukaan suurimmat innovaatiot liikkuvat siis aina uusilla paradigmoilla ongelmaan nähden.

Jo nyt mobiili- ja karttateknologia muuttavat kaupunkeja tiiviimmiksi ja ympäristöämme sellaiseksi joka tulee luoksemme sen sijaan että meidän täytyisi mennä kaupungissa palvelun luo. Applikaatiot kertovat missä on lähin ruokakauppa tänään tarjouksineen tai kuka omistaa naapurustossani vaikkapa kiviporan sellaista tarvitessani. Olemme viimeinen sukupolvi joka koskaan enää on eksyksissä tai jolla on samanlainen suhde omistamiseen kuin aiemmilla. Maailma joka perustuu palveluille, kyvykkyyksille ja jakamiselle on hyvin erilainen kuin maailma joka perustuu omistamiselle. Tällainen maailma luo täysin uudenlaisia ympäristöjä joissa elämme, jaamme asioita ja käytämme palveluja. Maailmalla puhutaankin yhä enemmän niukkuuteen perustuvista innovaatioista.

Toinen mielenkiintoinen huomio kestävyydestä oli Ruotsin malli toimia. Maan finassimarkkinoista vastaava ministeri Peter Norman kertoi Ruotsin kaikkien viidenkymmenenkahden valtionyhtiön siirtyneen jo kestävän kehityksen mukaisiin prosesseihin. Tässä ei Normanin mukaan ole kyse hyvänteosta vaan puhtaasta kilpailuedun tavoittelusta. Ruotsalaisten ennuste on että seuraavien vuosien aikana ilmaston muutoksesta johtuva regulaatio tulee kiihtymään. Kun Ruotsi tekee uudistukset jo nyt, saavuttaa se merkittävän kilpailuedun muihin verrattuna ja voi vieläpä kaupallistaa osaamistaan. Sama pätee myös valtionyhtiöiden avoimuuteen. Avoimuus ja luottamus luo sosiaalista pääomaa joka tutkimusten mukaan vaikuttaa positiivisesti kilpailukykyyn. Sosiaalisen median ja teknologian myötä paine firmojen avoimuuteen tulee kasvamaan. Miksipä siis munimaan sielläkään vaan uudistaa ja kulkea etujoukoissa!

Muutos

”Et voi koskaan astua samaan virtaan kahdesti” sanoo edesmennyt antropologi, biologi ja psykoanayytikko Gregory Bateson elokuvassa ”The Ecology of Mind”. Elämme helposti väärässä kuvitelmassa siitä, että maailma tai rakentamamme yhteiskunnat ja systeemit olisivat jollakin tavalla staattisia tai pysyviä. Mutta maailmassa mikään ei ole pysyvää. Niin kuin joessa virtaava vesi on jo vaihtunut ottaessasi toisen askelman tai pieni vauva kasvanut, vaikkakin vain hetkien verran, nostaessasi sen syliin toisen kerran, on kaikki maailmassa jatkuvassa muutoksessa. Siksi on erikoista että olemme luoneet paljon säilyttäviä rakenteita, koska ne ovat pohjimmiltaan ristiriidassa kaiken elävän luonteen kanssa. Suuri kysymys onkin mitkä ovat ne kaikkein fundamentaaleimmat arvot jotka meidän on aina pidettävä mukanamme ja millaisella joustavuudella ja muutoksessa elämisellä varmistamme, että nämä arvot säilyvät kirkkaina maailma muuttuessa?

 

 

Kommentoi

Kun talouksien ja yhteiskuntien kehitystä pyritään ennakoimaan, on tyypillistä, että huomio kiinnitetään trendeihin. Trendianalyysin lähtökohtana on yleensä se, että erottelemme kehitystä ohjaavat trendit eli ns. driverit ja kehityksen myötä ohjautuvat trendit eli ns. driven-trendit. Yleensä tämä analyysi tapahtuu ristikkäisvaikutusanalyysin kautta.  Driven-trendit ovat niitä trendejä, joita on vaikea poliittisella tai taloudellisella päätöksenteolla muuttaa ja ohjata. Driver-trendien pohjalta voidaan taloutta ja yhteiskuntakehitystä ohjata jossain määrin.

Nykyään näkee aika usein näkee sellaisia ennakointitutkimuksia, joissa tämä ennakointitutkimuksen perusasia jätetään tekemättä. Jos emme kykene erottelemaan drivereita ja driven-trendejä ja ilmiöitä, on meidän aika vaikeaa antaa yhtään järkevää ohjetta poliittisille ja taloudellisille päätöksentekijöille. On myös vaikea esittää järkeviä skenaarioanalyysejä ilman tätä perusanalyysiä.

Ilman huolellista driver/driven-analyysiä olisi oikeastaan viisainta olla antamatta mitään ohjeita tai neuvoja.

Viime vuodet, erityisesti vuodesta 2008 lähtien maailmantaloutta on puhututtanut finanssikriisi.  Niin Yhdysvaltain hallinto kuin Euroopan Unionin johto ovat joutuneet miettimään talouspolitiikan sisältöjä ja ratkaisuja. Myös muuallakin maailmassa finanssikriisi on lisännyt epävarmuutta tulevaisuuden suhteen. Tämä taloudellinen finanssikriisi on ollut yhtä laajamittainen kuin 1930-luvun lama oli.

Nyt elämme jännityksessä, mitä Kreikassa ja Espanjassa tulee tapahtumaan kesän ja syksyn aikana.  Tuleeko näiden maiden talouksien mahdollinen romahtaminen johtamaan jotkut saksalaiset pankit selvitystilaan vielä tämän vuoden aikana? Se on asia, josta keskustellaan ennakoinnin ammattipiireissä.

Monet asiantuntijat ovat syyttäneet finanssikriisistä pankkisektoria ja sen harjoittamia toimintatapoja, erityisesti löysää luototusta ja epäterveitä finanssituoteinnovaatioita. Voi olla, että nämä tekijät ovat olleet ns. drivereita finanssikriisille, mutta viime aikoina on alettu epäilemään, olisiko finanssikriisi selitettävissä pelkästään rahataloudellisilla muuttujilla?

Finanssikriisi ei ehkä olekaan ollut  pelkästään finanssikriisi, vaan se on ehkä pohjautunut pitkän aikavälin teknologiseen kehitykseen, joka on vaikuttanut merkittävällä tavalla ihmisten työllistymismahdollisuuksiin, tulotasoon ja kotitalouksien velkaantumiseen. Olisiko sittenkin mahdollista, että finanssikriisillä olisi reaalitaloudellinen tausta? Olisiko teknologisella kehityksella kuten automaatiolla, robotisaatiolle ja ubiikkiteknologisella vallankumouksella vaikutuksia todellisiin tuotannollisiin prosesseihin? Olemmeko kiinnittäneet liikaa huomiota rahatalouden sinänsä epäterveisiin ilmiöihin? Tämä kaikki on täysin mahdollista.

Tilanne on tänään todellakin erilainen kuin se oli aikaisemmin työmarkkinoilla. Esimerkiksi nuorten mahdollisuudet saada kesätyöpaikkoja teollisuusalan tehtävissä eivät ole laisinkaan samanlaisia kuin vielä 1970-luvulla. Jälkiteollisissa maissa teknologinen kehitys on ainakin vaikeuttanut finanssikriisin hallintaa. Se on myös hidastunut toipumista finanssikriisistä. Teollisen tuotannon osuus on laskenut jälkiteollisissa yhteiskunnassa. Samalla teollisuustuotantoa on siirtynyt kehitysmaihin ja erityisesti ns. BRICSA-maihin (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina, Etelä Afrikka).

Kun yritykset pyrkivät nopeisiin toimenpiteisiin parantaakseen kannattavuuttaan, on usein ensimmäinen työkalu, joka pakista otetaan esiin, henkilöstön irtisanominen ja lomautukset. Esimerkiksi valtion ns. tuottavuusohjelma  on perustunut tällaiseen aika lineaariseen lähestymistapaan hyvin pitkälle. Kovin ihmeellisiä tuottavuuslisäyksiä tällaisella politiikalle ei ole saavutettu.

Tässä yhteydessä jää päättäjiltä usein huomioimatta, kuinka kauaskantoisia vaikutuksia ko. toimenpiteillä voi olla markkinoiden toimivuuteen ja kysyntään. Irtisanoessaan pitkäaikaisesti osaamispääomaansa kasvattaneita ja kehittäneitä henkilöitä, yritykset menettävät vääjäämättä uskottavuuttaan toimia markkinoilla. Lomautukset ja irtisanomiset ovat osaamispääoman tuhoamista ja usein myös hiljaisen tiedon hautaamista, vaikka osaamispääoma on keskeinen pääoman laji ja hiljainen tieto menestyksen avain markkinoilla.

Vasta nyt yritykset ovat nyt heräämässä innovaatiovetoisen talouden toimintamallien ja käytäntöjen kehittämiseen. Älykkäät organisaatiot perustavat toimintansa osaamispääomaan ja yksittäisten osaajien omaamaan tietämykseen ja hiljaiseen tietoon.

Teknologiaguru Raymond Kurzweill arvioi, että vuonna 2029 teknologinen kehitys on edennyt siihen vaiheeseen, että tietokoneet ja älysovellutukset ohittavat ihmisen peruskyvyt. Eri arviot teknologisen singulariteettihypoteesin toteutumisesta vaihtelevat. Tämän nykyisin laajasti tunnetun teknologisen singulariteettiskenaarion mukaan robotit ja muut älysovellutukset pystyvät työpisteissä tulevaisuudessa samaan tasoon kuin normaalit ihmiset keskimäärin.

Voimme toki olla erimieltä ja skeptisiä Raymond Kurzweilin tulevaisuusarvion osalta. Varmaa on kuitenkin, että tietokoneet ja robotit tulevat olemaan huomattavasti kyvykkäämpiä ja joustavempia kuin ne ovat tällä hetkellä. Nyt olisi tärkeää miettiä huolella, mitä tämän suuntainen teknologinen kehitys merkitsee ihmiselle ja ihmisen kohtalolle?

Fordin hypoteesi 1

Voimme väittää, että ubiikkiteknologinen vallankumous, robotit, avatarit ja muut teknologiset innovaatiot eivät muuta yhteiskuntaamme millään tavalla, vaan kaikki jatkuu lineaarisesti kuin ennenkin. Kyse on vain eräästä teknologisen kehityksen vaiheesta samoin kuin esimerkiksi höyrykoneen keksimisen aikana. Tämän ajatusmallin mukaan voisimme esittää hypoteesin, jota voimme kutsua Fordin hypoteesiksi 1 Martin Fordin (2009) mukaan.  Fordin hypoteesi 1 on seuraavanlainen:

Teknologia ei koskaan tule kehittymään siihen pisteeseen, jossa tyypillisen ihmisen työt voitaisiin automatisoida. Talous tulee aina kaikissa olosuhteissa luomaan ja tuottamaan uusia työpaikkoja ihmisille, joilla on keskimääräiset ihmispopulaation tiedot ja taidot.

Yhä tänäänkin useat poliittiset päättäjät pitävät tätä hypoteesia järkevänä, eivätkä näe tarvetta isompiin poliittisiin tai yhteiskunnallisiin muutoksiin.  Poliittiset päättäjät korostavat nykyään lähinnä budjettikurin merkitystä. Se ei ole kovin uusi tai radikaali ajatus. Itseasiassa on vaikea uskoa, että pelkästään budjettikurilla talouden rakennemuutoksia hoidellaan. Tarvitaan muitakin ajatuksia.

Idea siitä, että teknologinen kehitys voisi korvata suuren osan ihmistyövoimasta ja johtaa pysyvään rakenteelliseen työttömyyteen, on ollut suurelle osalle ekonomisteja, melkein mahdoton ajatus. Ne harvat taloustieteilijät, jotka ovat keskustelleet tästä aiheesta, on helposti leimattu vanhan ajan luddiitteiksi tai jopa uusluddiiteiksi.  Luddiitti käsitteenä viittaa koneiden vihaajiin. Kriittiset puheenvuorot on näin voitu ohittaa ajatukselle siitä, että nämä ajattelijat tunteenomaisesti vihaavat koneita ja automaatiota.

Konventionaalisen taloustieteen edustajille teknologinen kehitys on yleensä merkinnyt vaurauden lisääntymistä ja lisää työpaikkoja, ainakin pitkällä aikavälillä. Teknologiaa kehittelevät insinöörit ja tieteilijät ovat yleensä olleet hyvin innostuneita pelkästään teknologiasta ja sen tuomista kehitysmahdollisuuksista. Uusien teknologioiden vaikutukset työllisyyteen ja talouteen eivät ole ollut kovin suosittu keskusteluaihe. Aihe on jopa tabu joillekin ekonomisteille.

Tyypillistä on ollut ajatella, että teknologiakehitys etenee omia ratojaan ja niin tekee talous ja työllisyyskin.  Tyypillistä on myös ajatella, että teknologiakehitys on aina ihmisten hyvinvointia lisäävää. Yleistä on ajatella, että vapaa markkinatalous kyllä huolehtii asioiden tasapainottumisesta – ainakin jollakin aikaviiveellä. Näin ajattelee mm. professori Björn Wahlroos  ja monet muut ekonomistit.

Varallisuus ja edistys, josta nykyään nautimme teollistuneissa maissa, ei olisi toteutunut ilman kapitalistista logiikkaa. Historiassa teknologinen kehitys ja markkinatalous ovat kehittyneet rinnakkain. Voimme miettiä, tuleeko näin tapahtumaan myös tulevaisuudessa? Tulisiko meidän jättää pohdinnot robotisaatiosta ja automaatiosta pelkästään markkinavoimille vai olisiko tämä ilmiö otettava huomioon laajemmin poliittisessa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa?

On hyvä tiedostaa, että keskeinen mekanismi,  jolla tulot ja ostovoima jaetaan kansalaisille, on työ ja sen tekeminen yrityksissä tai julkisella sektorilla. Jos käy niin, että jossakin vaiheessa koneet, ja erityisesti älykkäät koneet huolehtivat pääosin tehtävistä töistä, tämä mekanismi ei enää toimi.

Tällainen muutos on eittämättä iso uhka nykyiselle taloudelliselle järjestelmälle ja sen perustalle. On mahdollista, että robotisaatio ja automaatio vievät pohjan kapitalistiselta markkinataloudelta.

Fordin hypoteesi 2

Miten vaurauden luomisen logiikka muuttuu, jos tietokoneet ja robotit huolehtivat autonomisesti teollisesta tuotannosta, ja ehkä myös suurelta osin sosiaalisista palveluista? Mitä tästä voi seurata työntekijöille ja taloudelle yleisesti?  Eräs vastaus on Fordin (2009) vastahypoteesi eli hypoteesi 2:

Jossain vaiheessa tulevaisuudessa – ehkä monen vuoden tai vuosikymmenten päästä – koneet pystyvät suoriutumaan suuren osan normaalin populaation ja työväestön töistä sillä seuraamuksella, että nämä työntekijät eivät löydä uusia töitä koskaan.

On selvää, että monet asiantuntijat eivät hyväksy tätä hypoteesia. He ovat todennäköisesti sitä mieltä, että kansantalouksissa kyetään aina ja kaikissa oloissa luomaan uusia työpaikkoja Fordin hypoteesi 1:n mukaisesti.

Se, missä mittakaavassa tällainen hypoteesi voisi toteutua, on haaste modernille taloustieteelliselle tutkimukselle. Jotkut kuten Martin Ford  ovat esittäneet hypoteettisissa laskelmissaan, että mahdollinen mittakaava voisi olla 50-60% työssäkäyvästä väestöstä. Käytännössä he ovat ihmisiä, jotka ajavat autoja, korjaavat koneita ja laitteita, ovat myyjinä ostoskeskuksissa, tekevät toimistotöitä ja ovat tavallisia teollisuustyöntekijöitä, joiden työt voidaan antaa roboteille ja koneille. He ovat ns. keskivertotyöntekijoitä. He eivät todennäköisesti ole luovan luokan huippu- tai erityisosaajia. He ovat ihan normaaleja ihmisiä. Vaikka nämä ihmiset kävisivät lävitse vaikka millaisia työvoimakoulutuksia tai kursseja, he eivät löytäisi uutta työtä, koska jäljelle jääneet työt ovat liian vaativia heille tai vaatisivat liian kallista lisäkoulutusta.

Jos nämä 50-60% ihmisistä eivät löydä töitä, se merkitsee tietysti isoa kulutuskysynnän laskua massatuotannnon markkinoilla ja mahdollisesti laajamittaista inhmillistä kärsimystä.  Työ on monelle ihmiselle arkea rytmittävä ja oleellista sisältöä ja onnistumisen kokemuksia tuottava asia. Tällainen muutos merkitsee myös sitä, että ihmisillä ei ole enää varaa kuluttaa kalliita tuotteita ja palveluita. Mikä pahinta, tämä muutos voi merkitä vakavaa uhkaa kapitalistiselle markkinataloudelle, koska tuotetulle tehotuotannolle ei ole kasvavaa kysyntää enää. Päinvastoin, kysyntä voi laskea erittäin dramaattisesti.

On hyvä muistaa, että noin 80% maailman ihmisistä elää noin 10 dollarilla päivässä. Vain globaali keskiluokka (noin 20% maailman väestöstä) omaa laajempaa kysyntäpotentiaalia kapitalistiselle massatuotannolle ja kalliimmille hyödykkeille. Keskiluokan määrä on kasvussa ns. BRICSA-maissa, erityisesti Kiinassa ja Intiassa, mutta se ei ehkä tule kasvamaan jatkossa, jos robotisaatio ja automatisaatio vie keskiluokan työpaikat.

Kuvassa 1 on esitetty työllistämispotentiaalit maatalousyhteiskunnassa, teollisuusyhteiskunnassa ja tulevassa automaatio- ja robottiyhteiskunnassa. Tämän analyysin esitti jo vuonna 1996 Michael Dunkerley teoksessaan ”The Jobless Economy?”.

Kuvasta 1 näemme että siirtymävyöhyke on hyvin laaja siirryttäessä teollisuusyhteiskunnasta automaatio- ja robottiyhteiskuntaan. Samoin se oli varsin laaja siirryttäessä maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan. Edessämme on siis iso murros- ja siirtymävaihe.

Kuva 1. Työllisyyspotentiaalit erilaiseen teknologiaan pohjautuvissa yhteiskunnassa (Dunkerley 1996, 15)

Kuvan 1 perusteella voimme päätellä, että robotti- ja automaatioyhteiskunta on työllisyyspotentiaaliltaan alhaisempi kuin teollisuusyhteiskunta, mutta työllisyyspotentiaaliltaan korkeampi kuin maatalousyhteiskunta. Tuleva siirtymävaihe tulee vaatimaan uusia toimintamalleja sekä politiikan että talouden alueilla.

Tässä blogissa olen halunnut tuoda esille sen, että teknologinen kehitys on eräs tärkeä reaalitaloudellinen driver-muuttuja. Kuva 1 tukee tätä perusajatusta.

Jos siihen ei kiinnitetä riittävää huomiota, emme välttämättä näe yhteiskuntapolitiikan haasteita ja vaihtoehtoja riittävän selkeästi. Automaatio ja robotisaation ovat ehkä sellaisia ilmiöitä, joiden merkitystä on vaikea tunnistaa, koska ne etenevät koko ajan hitaasti, mutta varmasti. Kyse on ns. hiljaisesta vallankumouksesta.

On täysin mahdollista, että ns. finanssikriisin taustalla voi olla laajempi talouden rakennemuutos, keskiluokan aseman heikkeneminen ja siitä johtuva selvästi laskeva kulutuskysyntä markkinoilla. Fordin hypoteesi 2:n mukainen kehityspolku ei ole siis poissuljettu skenaario - valitettavasti. Kun eräissä Euroopan maissa työttömyysaste on jo lähes 20%, voidaan alkaa puhumaan vahvasta näytöstä tälle ei-toivotulle skenaariolle. Viimeisen arvion mukaan työttömyysaste Euroopassa oli 11 prosenttia.  Eräissä maissa kuten Espanjassa ja Kreikassa, nuorisotyöttömyys on 40 prosentin  tietämissä.

Kuten taloustieteilijät ovat aina korostaneet pelkkä tarjontapuolen kehitys ei ole riittävä ehto markkinoiden toimivuudella. Myös kysyntäpuolen on toimittava hyvin kuten John Maynard Keynes esitti. Tarvitsemme tehokasta kysyntää markkinoilla. Jos ihmisten työllisyysmahdollisuudet heikkenevät selvästi ja syntyy laajamittaista rakenteellista työttömyyttä, ei heillä ole varaa kuluttaa tehokkaan massatuotannon tuotteita ja palveluita. Tämä prosessi johtaa helposti laajamittaiseen negatiiviseen kierteeseen ja kansantalouksien kriisiytymiseen.

Olisiko nyt niin ollut käymässä useissa Euroopan maissa – samoin kuin Yhdysvalloissa ja muuallakin? Vastaus on: kyllä.

Fordin hypoteesi 2 on syytä ottaa vakavasti kaikissa globaalitalouden ja kansantalouksien kehitystä arvioivissa skenaarioanalyyseissä. Myös teollisuusyhteiskuntaan alhaisempi automaatio- ja robottiyhteiskunnan työllisyyspotentiaali on otettava vakavasti huomioon talouden ja politiikan päätöksenteossa.

Tulemme tarvitsemaan uusia kannustin- ja verotusrakenteinta, uusia liiketoimintamalleja ja uusia sosiaalisia innovaatioita jotta uuteen teknologiaan perustuva yhteiskunta olisi toimiva ja oikeudenmukainen.

Kommentoi

Useat maat ovat viime vuosina panostaneet voimakkaasti tiede- ja teknologia-alan ennakointiohjelmiin. Ehkä Euroopassa parhaita tiede-, teknologia ja innovaatiotoimintaan (STI-alan) kytkeytyviä  ennakointiohjelmia ovat tuottaneet Japani, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Saksa. Suomessa tämän alan ennakointia ovat tehneet Tekes, VTT, Finpro, Suomen Akatemia ja Sitra. Valtioneuvoston ennakointiverkosto ja Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta ovat tehneet myös omaa koordinaatiotyötään, mutta se ei ole kovin selkeästi kytkeytynyt tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikkaan. Ennakointi- ja innovaatiotoimintojen välillä on vielä useita ”harmaita alueita.”  Tämä ei ole välttämättä hyvä asia strategisten linjausten laadun kannalta.

Ennakointiohjelmien haasteena yleisesti arvioituna on se, miten hyvin ne kytkeytyvät maan innovaatiojärjestelmään ja palvelevat innovaatiojärjestelmän eri toimijoita. Triple Helix -ajattelun mukaan ennakoinnissa tulisi huomioida maan teollisuus ja elinkeinoelämä, yliopistolaitos ja valtio eri toimijoineen. Laajemman Quartet Helix-ajattelumallin mukaan, jota olen itse korostanut innovaatioajattelun mallin kehittelyn yhteydessä, olisi neljäntenä tärkeänä toimijaryhmänä huomioitava kuluttajat ja avainkäyttäjät. Syy tähän on se, että uudet innovaatiot markkinoilla ovat yhä enemmässä määrin kuluttaja- ja asiakasvetoisia.  Perinteinen Triple Helix-malli on vanhentunut innovaatiopolitiikan strategisen suunnittelun malli, vaikka sitä vielä yleisesti käytetään monissa innovaatioprosesseissa.

Myös itse keksijät ja heidän organisaatioinsa olisi myös syytä huomioida paremmin keskeisenä ennakointitulosten hyödyntäjätahona. Lisäksi on olemassa iso joukko muita välittäjäorganisaatioita, jotka tulisi saada mukaan ennakointiprosesseihin.

Erityisen tärkeitä toimijoita ovat kaikki koulutuksen ja oppimisen kanssa tekemisissä olevat organisaatiot, koska ennakoinnin kautta saadaan aina uutta tietoa siitä, millaisia osaamispääomia olisi tarvetta luoda elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tarpeisiin tulevaisuudessa.

Suomi on tänään osa globaalia taloutta. Olemme paljolti mukana hyperkilpailluilla markkinoilla. Olemme vientitoiminnan kautta riippuvaisia kansainvälisistä markkinoista ja niiden kysynnästä. Tulevaisuudessa tämä riippuvuus vain lisääntyy. Siksi olisi tärkeää, että Suomessa ennakointitoiminta olisi kansainvälistä ja eri kansainväliset trendit, kehitysurat ja mielenkiintoiset heikot signaalit tunnistavaa. Laaduttomasta ennakointitoiminnasta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kun tarkastelemme kansainvälisiä markkinoita, on nähtävissä kolme merkittävää kokonaisuutta: markkinat (markets), verkostot (networks) ja joukkoistumisprosessit (crowds, crowdsourcing) sosiaalisen median pohjalta. Käsitykseni näiden kolmen kokonaisuuden osalta tarvittaisiin huomattavasti strategisempaa ennakointiotetta. Erityisesti olisi tärkeää nähdä strategiset verkostot  ja sosiaalisen median mahdollisuudet nykyistä paremmin.

Ennakoinnin alueella strategisia verkostoja ovat mm. Euroopan ennakoinnin monitorointiverkosto European Foresight Monitoring Network, EFMN,  ja iKnow-yhteisö, RAND Corporation, Institute for the Future  ja APEC-maiden ennakointikeskus.  Innovaatioalalla mielenkiintoinen verkosto on mm. ISPIM- verkosto  ja Globelics-verkosto.

Teknologia-, tiede- ja innovaatioalan ennakoinnissa on toki monia muitakin mielenkiintoisia verkostoja, joiden piirissä tuotetaan koko ajan mielenkiintoisia raportteja ja analyysejä. Twitterin, Linkedinin ja Facebookin kautta tulee uutta tietoa koko ajan uusista teknologia- ja innovaatioalan tutkimuksista, joita pitäisi käsitellä kansallisen innovaatiojärjestelmän piirissä. Maailman pörssit ja analyytikot taas tuottavat koko ajan reaaliaikaista tietoa markkinoiden ja merkittävinpien yritysten kehityksestä. Suomessa olisi syytä miettiä  tarkemmin public-pritvate- ennakointiprosesseja ja niiden kehittämistä. Valtion ja isojen suomalaisyritysten ennakointiprosessien välille kannattaisi pyrkiä luomaan synergiaa.

Suomen ongelmana tällä alueella on toiminnan hajaantuneisuus ja verkostomaisen ennakointistrategian puute. Pienet organisaatiot kilpailevat keskenään ja tekevät pienin resurssein analyyseja ja ennakointiraportteja. Tälläinen satunnainen tiede-, teknologia ja innovaatiostrategia ei oikein täytä enää moderneja ennakoinnin laatukriteerejä. Jos Suomessa esimerkiksi haluttaisiin kehittää maan kilpailukykyä tietoisesti ja strategisesti, olisi tästä perusongelmasta päästävä eroon.

Pienellä maalla ei ole mielestäni varaa koordinoimattomaan ennakointistrategiaan, jota ei ole kunnolla kytketty innovaatiojärjestelmään ja kansainvälisiin know-how -verkostoihin.  Suomen tulisi olla huomattavasti aktiivisempi mm. EFMN:ssa ja ISPIMssä ja toimia koordinoidummin toimintatavoin. Tämä ongelma on näkynyt mm. Euroopan unionin TFA-ennakointikonferensseissa, joissa monet itseään keskeisinä pitävät suomalaiset toimijat loistavat poissaolollaan. Kansainvälistä kärkeä innovaatiotutkimuksessa ja ennakointitutkimuksessa ei saisi päästää karkaamaan liian kauas.

Kuvassa 1 on esitetty ennakointiprosessi. Suomessa olisi syytä miettiä, miten tämän tyyppinen prosessi voitaisiin toteuttaa keskeiset Quartet Helix-toimijoiden verkostomaisena yhteistyönä.

Ennakointiprosessin tulisi olla mahdollisimmanselkeä ja läpinäkyvä. Monissa maissa ennakointiprosessi on suunniteltu siten, että se palvelee tehokkaasti kansantalouden eri klustereita ja toimialoja. Esimerkiksi Thaimaassa on päätetty tehdä vuosille 2000-2020 selkeä, visionäärinen ja pitkäjänteinen ennakointiprosessi. Se on hyvä perusesimerkki ennakointiprosessista. Sen perusmallin pohjalta voidaan esittää, että mukana kansantalouden toiminnoista tulisi olla ainakin: (1) Maa- ja metsätalous, (2) teollisuus, (3) palvelusektori, (4) koulutus-, kulttuuri-, terveys- ja hyvinvointipalvelut, (5) ympäristösektori, (6) energiasektori sekä (7) viestintä- ja telepalvelut.  Kansallisessa ennakointiprosessissa tulisi olla edustajia kaikista toimintasektoreista. Tämä  hyvin selkeä sektorijako on aktiivisessa käytössä Thaimaan ennakointiprosessissa, jossa maa tuotti itselleentiede- ja teknolgiavision otsikolla ”S&T 2020 Vision – Status and Strategies

Kun ennakoinnin sektorijako oni selkeä, voidaan olettaa, että sen pohjalta voidaan tuottaa kansallista innovaatiojärjestelmää palvelevia monipuolisia tuloksia ja toimia oikeasti strategisesti. Vuosina 2005-2006 toteutettu  Tekesin ja Suomen Akatemian FinnSight2015-projekti on ollut ehkä yksi onnistunein tämän suuntainen ennakointiprosessi.

Olen sitä mieltä, että luonnollisesti Suomella pitäisi olla oma pitkäjänteinen ennakointiprosessi. Edes Tulevaisuusvaliokunta ei ole sellaista pystynyt toistaiseksi Suomeen luomaan.

On syytä muistaa, että ennakointijärjestelmä on kansallinen investointikohde ja sitä ei voi hoitaa esimerkiksi pelkästään joukkoistamalla. Valitettavasti edelleen ennakointiin liittyviä asioita tarkastellaan paljolti vaalikausittain ja lukuisten ad hoc-strategioiden pohjalta. Tämä malli johtaa kyllä mittavaan raporttitehtailuun, mutta ei pitkäjänteiseen kansalliseen ennakointiprosessiin, joka palvelisi tehokkaasti ja kokonaisvaltaisesti kansallista innovaatiojärjestelmää.

Kommentoi

Tulevaisuusvaliokunnan tilaama selvitys Joukkoistaminen demokratiassa - Poliittisen päätöksenteon uusi aika hahmottaa joukkoistamisen käyttöä demokratian välineenä.

Selvityksessä käydään läpi erilaisia esimerkkejä onnistuneesta joukkoistamisesta ja ditä, miten hallinto voisi Suomessakin hyödyntää joukkojen voimaa verkon kautta. Suomessa joukkoistaminen hallinnon toimesta on vielä suhteellisen harvinaista ja selvityksessä tuodaan esiin myös toimenpide-ehdotuksia siitä miten joukkoälyä voitaisiin ottaa selkeämmin käyttöön myös Suomessa.

Selvityksen tulevaisuusvaliokunnalle on tehnyt fil.lis. Tanja Aitamurto, joka valmistelee parhaillaan väitöskirjaa joukkoistamisesta ja toimii vierailevana tutkijana Stanfordin yliopistossa USA:ssa.

Lue selvitys kokonaisuudessaan tulevaisuusvaliokunnan sivuilta.

Kommentoi

Sitra järjesti hiljattain muutaman kuukauden mittaisen foorumin ”Uusi demokratia” jonka tavoitteena oli pohtia miltä näyttää 2010-luvun elinvoimainen demokratia. Foorumissa yhdistettiin koulutusta, yhdessä ajattelua, kokeilua ja ennakointia. Tekijöinä olivat kolmisenkymmentä eri tavalla demokratian kanssa työskentelevää tai toimivaa ihmistä. Kansallinen ennakointiverkosto tutustui ”Uusi demokratia” –foorumin lopputuloksiin tapaamisessaan 19.4.  Ennakoinnin kannalta aiheen tiimoilta nousi kolme eri näkökulmaa joita on hyvä pohtia uusia ennakoinnin projekteja suunniteltaessa:

  • Sisällölliset tulokset
  • Kokeilukulttuuri ja meneillään oleva tekeminen
  • Avoimuus ja vuorovaikutus

Sisällölliset tulokset: Uusi demokratia on tekemisen demokratiaa

Uusi demokratia on tekemisen demokratiaa. Ihmiset ovat ryhtyneet oma-aloitteisesti toimeen edistääkseen yhteiseen hyvään liittyviä asioita. Demokratian ei enää oleteta olevan pelkästään julkisen sektorin tai markkinoiden vastuulla. Tämä on meille mahdollista: Olemme koulutetumpia kuin koskaan ja meillä on enemmän vapaa-aikaa kuin aikaisemmin. Sosiaalinen media välittää tietoa ja kokoaa joukot toimintaan nopeasti. Tekemisen demokratiassa osallistuminen tuottaa enemmän suoria tuloksia kuin vaatimuksia siitä, mitä jonkun muun pitäisi tehdä.

Uusi demokratia on ideoimista ja tekemistä yhdessä julkishallinnon kanssa. Kansalaiset eivät ole hallinnon asiakkaita vaan yhteiskunnan jäseniä, joten heidät otetaan mukaan julkisten palveluiden suunnitteluun, testaukseen ja toteutukseen. Näin lopputulos vastaa aitoa tarvetta ja ihmiset kokevat omistavansa yhteiset palvelut. Demokraattisessa hallinnossa uusia asioita kokeillaan – rohkeasti ja nopeasti, joskus myös epäonnistuen. Näin saadaan aineksia jatkoideoiksi ja uusiksi käytännöiksi.

Uusi demokratia on sekä hallinnon että päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Kaiken julkisen tiedon oletusasetukseksi on asetettava avoimuus. Suomessa laki määrää julkisen tiedon avoimeksi, mutta käytännössä tietojen saaminen on usein hidasta ja kallista tai niitä pitää anoa erikseen, jopa oikeusteitse. Demokratia ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudet paranevat, kun he pääsevät käsiksi aidosti avoimeen tietoon.  Julkisen toiminnan jatkuva läpinäkyvyys toimii tehokkaammin kuin jälkikäteinen valvonta, koska se ehkäisee väärinkäytöksiä ja tuo asioita keskusteluun silloin, kun kansalaiset pystyvät niihin vielä vaikuttamaan. Avoimesta julkisesta datasta tehdyt sovellutukset voivat myös osoittautua kullan arvoisiksi innovaatioiksi.

Katso video ”Uusi demokratia?

Kokeilukulttuuri ja jo meneillään olevan tekemisen etsiminen

Uusi demokratia –foorumissa ei riittänyt pelkkä ajattelu ja ideoiminen vaan foorumilaisten yksi päätehtävistä oli keksiä hahmottamiinsa demokratian haasteisiin konkreettisia ratkaisuja, joita olisi mahdollista myös kokeilla. Edellä mainittuihin sisällöllisiin tuloksiin liittyi kaksitoista erilaista kokeilua, jotka tehtiin yhdessä MIND -tutkimusryhmän kanssa . Kokeiluissa testattiin muun muassa osallistavan budjetoinnin toimivuutta, kaupunginosan yhteisöllisyyden vahvistamista aikapankki-konseptilla Iso-Britannian malliin, tietopyyntöjen läpimenoa ja pyyntöihin vastaamisen seuraamista sosiaalisen median avulla ja esimerkiksi valtionhallinnon kokeilukulttuurin vahvistamista verkon beta-version avulla. Kaikki kokeilut ja niistä saadut opit löytyvät oheisen linkin alta foorumin sivuilta.

Kokeilukulttuurin edistäminen ennakoinnin näkökulmasta on erittäin olennaista tulosten validoinnin ja ideoiden käytäntöön viemisen näkökulmasta. Pienellä budjetilla tehdyt hyvin kevyet kokeilut esimerkiksi työpajojen tai simuloinnin muodossa yhdessä niiden kanssa joita asia koskee antavat osviittaa siitä, ovatko tulokset toteutuskelpoisia. Olennaista kokeiluissa on myös se, että kokeilun osoittautuessa toimivaksi idealle löydetään tekijä. Tämä voikin olla hyvin haasteellista. Toisaalta on myös vältettävä keksimästä pyörää uudestaan; Suomessa pyöritetään satoja erilaisia projekteja, joissa monissa saatetaan jo ratkoa asiaa.

Näiden haasteiden taklaamiseksi foorumin aikana pystyssä oli ideakuulutus, jota levitettiin verkostojen ja sosiaalisen median kautta ja jossa etsittiin jo meneillään olevaa demokratiaan liittyvää tekemistä ympäri Suomea. Hankekuulutus poiki yli 160 ideaa ja projektia, jotka kytkettiin mukaan foorumiin. Foorumin osallistujat kävivät näitä ideoita ja projekteja läpi hahmotellessaan ratkaisuja demokratian haasteisiin sekä valitsivat osan kokeiluista näiden hankkeiden edistämiseen. Kaikki hankkeet ja ideat koottiin yhteen ja tämä data visualisoitiin siten, että meneillään oleva demokratiaan liittyvä tekeminen löytyy taulukosta, joka kertoo myös aina kuhunkin projektiin läheisesti liittyvät muut projektit ja ideat. Näiden projektien tekijät olivat myös mukana foorumin järjestämässä demokratiapäivässä, jossa etsittiin kumppaneita ja vietiin yhteistyötä eteenpäin.  Tavoitteena on saada visualisoinnista verkossa avoimesti päivittyvä siten, että kuka tahansa voisi lisätä tekemistään siihen ja löytää näin kumppaneita tai antaa oman panoksensa sopivaan hankkeeseen.

Myös Sitra osallistui osan hankkeista eteenpäin viemiseen toteuttamalla osallistavan budjetoinnin kokeilun jossa eri tavalla foorumissa tai aiheeseen liittyvissä hankkeissa mukana olleet budjetoivat yhdessä sekä äänestävät parhaat hankkeet joita tullaan viemään eteenpäin.

Kokeilukulttuurin suurin oppi on ollut ennakoinnin vieminen käytäntöön nopeasti ja tekemällä siitä konkreettista. Aina ei tarvitse tehdä suurta vaan myös hyvin pienillä panostuksilla voidaan nopeasti testata ideoiden toimivuutta ja päästä raporteista toteutukseen.

Avoimuus ja vuorovaikutus

Elinvoima-foorumi pyrittiin tekemään kahdella tavalla avoimeksi; osallistujarekrytoinnissa käytettiin avointa hakua ja toisaalta koko foorumin tekeminen raportoitiin avoimesti verkossa www.sitra.fi/uusi-demokratia.

Tällä hetkellä monet ennakointiprosessit tehdään siten, että ennakoiva taho kutsuu sopiviksi katsomansa henkilöt mukaan esimerkiksi työpajoihin. Uusi demokratia –foorumin kohdalla päätettiin kuitenkin toimia toisin, puolet osallistujista kutsuttiin ja puolet rekrytoitiin avoimen haun kautta. Tämän päivän monimutkaisessa maailmassa on vaikeaa kuvitella, että ainoa tietämys näkemyksellisistä ihmisistä ennakointia varten voisi olla vain projektia toteuttamassa olevan muutaman ihmisen päässä. Avoin haku osoittautui erittäin hyväksi keinoksi löytää näkemyksellisiä, tulevaisuusorientoituneita ja demokratian parissa aidosti toimivia ihmisiä jotka olivat erittäin motivoituneita meneillään olevaan työhön.

Osaltaan avoin haku ja motivoituneiden ihmisten löytäminen vaikuttivat puolestaan siihen, että työ toimi sujuvasti myös verkossa. Osallistujat raportoivat tiiviisti etenkin Twitterissä ja tekivät esimerkiksi foorumiin liittyneeltä ekskursiolta paljon videoita jakaakseen oppimaansa eteenpäin. Tämän tyyppinen verkon käyttö toimii hyvin kun osallistujilla on todellinen motivaatio työhön. Aiheen vahva verkkotekeminen mahdollisti myös esimerkiksi ideakuulutusten hyvän leviämisen tai palautteen saamisen ilmoille heitettyihin ideoihin. Verkon hyödyntäminen edellyttää kuitenkin jonkinlaista fasilitointia ja hyvää alustaa. Erityisen hyvä on, jos verkkoratkaisuissa pystytään kasaamaan samaan paikkaan näkyville verkossa tapahtuvaa tekemistä; twiittauksia, facebook-keskustelua, artikkeleja ja videoita. Näin verkkotekeminen kasautuu ennakoitavan teeman ympärille ja myös tätä voidaan hyödyntää synteesin teossa ja tulosten jakamisessa.

Lopuksi

Avoimet ennakointi- ja yhdessä ajattelun prosessit vaativat uudenlaista projektiosaamista, joustavuutta järjestäjiltä ja aitoa motivaatioita mukana olijoilta. Onnistuakseen tämä edellyttää matalaa hierarkiaa tiimiltä ja lupaa myös epäonnistumisiin. Esimerkiksi kaikki Uusi demokratia –foorumin kokeilut eivät onnistuneet odotetulla tavalla. Mutta myös se on arvokasta oppia. Tärkeää on myös punaisen langan, eli tavoitteen seuraaminen ja syntymässä olevan ajattelun talteen kerääminen. Vaikka emme halunneet julkaista raporttia, oli jonkinlainen opittujen ajatusten yhteenvetäminen tärkeää kokeilujen tueksi.

Syvemmin foorumin tuloksista voi lukea projektin yhteenvedosta ja kaikesta tekemisestä hankkeen verkkosivuilta www.sitra.fi/uusi-demokratia.

Kommentoi

Brittiläinen think tank Global Futures and Foresight on julkaissut Tulevaisuusraportin siitä, miltä tästä päivästä käsin katsottuna ovat muutosta ajavia muuttujia maailmassa seuraavien vuosikymmenten aikana. Raportista tekee erityisesti mielenkiintoisen se, että se on synteesi yli sadastaviidestäkymmenestä tulevaisuutta käsittelevästä raportista.

Tulevat vuosikymmenet kiinnostavat tällä hetkellä myös politiikassa. Jyrki Kataisen hallitus julkistanee tulevaisuusselonteon keväällä 2013. Myös Sitra on mukana tulevaisuusselontekotyössä yhdessä Suomen Akatemian ja Tekesin kanssa työ- ja elinkeinoministeriön sekä valtioneuvoston kanslian vetäessä työtä. Selonteossa näkökulmana on Suomen kestävä kasvu ja hyvinvointi 2030. Tähän työhön palataan lähiviikkoina foresight.fi –blogissa. Sillä aikaa kuitenkin alla katsaus siihen, millaiselta maailma GFF:n mukaan näyttää vuonna 2020-2050, mikä osuu myös tulevaisuusselonteon aikajanalle.

Edellisessä blogauksessa Jari Kaivo-oja esitteli mielenkiintoisesti samaa tematiikkaa Lontoon yliopiston professori Lynda Grattonin (2011) teoksen ”The Shift – The Future of Work Is Already Here” ajatuksista ja omia huomiotaan näistä trendeistä. Siten GFF:n ajatukset ovat monessa kohdassa samansuuntaisia ja jatkavat Jarin aloittamaa keskustelua muutosdrivereista ja viimeisimmistä trendianalyyseistä. Alla oleva on raportin tiivistelmä, ja koko raportti on luettavissa GFF:n sivuilta

Väestö

GFF:n raportti muistuttaa, että olemme viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana tuplanneet planeetallamme asuvien ihmisten määrän, ja seitsemän miljardin ihmisen raja on jo rikkoutunut. Seuraavan neljänkymmenen vuoden aikana määrän voidaan odottaa kasvavan kahdella miljardilla ihmisellä.

Talous

Väestön kasvaessa voidaan odottaa globaalin talouden koon triplaantuvan vuoteen 2050 mennessä ja tuplaantuvan vuoteen 2030 mennessä. Suurin osa tästä kasvusta tapahtuu kehittyvien talouksien alueella Kiinassa, Brasiliassa, Intiassa, Mexicossa ja Venäjällä. Seurauksena vuoteen 2020 mennessä E7 (Emerging seven major economies) tulee olemaan taloudellisesti suurempi blokki kuin G7, jotka ovat viimeisen kuudenkymmenen vuoden ajan johtaneet maailmantalouden suuntaa. Vuoteen 2050 mennessä Kiinan talous tulee olemaan suurin BKT:llä mitattuna yli 24 biljoonaa dollaria. USA tulisi toisena 22 biljoonan dollarin taloudella ja Intia kolmantena 8 biljoonan BKT:llä.

Poliittinen valta ja kulttuuri

Taloudellisten voimasuhteiden muutos tulee siirtämään myös poliittista valtaa pois USA:lta ja Euroopalta. Turkki ja Indonesia kuuluvat E7 –maihin ja niiden kansalaiset ovat valtaosin muslimeja. Kiina ja India ovat dominantisti ateistisia tai hindulaisia. Poliittinen ja taloudellinen valta tulee siirtymään pois siis juutalais-kristillisen perinteen mailta kohti Aasia. Uudenlainen hallinto joka perustuu erilaisiin arvoihin ja uskomuksiin tulee näkymään myös siinä miten politiikkaa tai bisnestä tehdään.

Keskiluokka

Kun väestö ja talous kasvavat uusilla alueilla tarkoittaa se myös yhä useamman ihmisen siirtymistä keskiluokkaan. Tällä hetkellä yli 70 miljoonaa ihmistä siirtyy keskiluokkaan joka vuosi, suurin osa heistä E7 –maiden alueella. Tämä tapahtuu kuitenkin maapallon niukkojen resurssien puitteissa globaalisti ja tarkoittaa suuria ponnistuksia ja haasteita kestävyydelle.

Kaupungit

Vuoteen 2025 mennessä maailman 50 suurinta kaupunkia tulee olemaan Aasiassa, kun vuonna 2007 niitä oli vain kahdeksan. Tällä hetkellä noin 50 prosenttia maailman väestöstä elää kaupungeissa ja vuoteen 2050 mennessä ennustetaan 70 prosentin maailman väestöstä asuvan kaupungeissa.

Infrastruktuuri

Kaupungistuminen tulee aiheuttamaan kovia paineita infrastruktuurille sekä niille resursseille joita tarvitaan ylläpitään valtavia käupunkiväestöjä. Tulevien vuosikymmenten aikan arvioidaan tarvittavan yli 40 biljoonan investoinnit kaupunkien infrastruktuureihin jotta ne ovat asuinkelpoisia valtaville ihmismäärille. Vallalla on kipeä tarve uusista innovaatioista ruuan, veden, jätteenkäsittelyn sekä kestävien materiaalien ja palvelujen synnystä kaupunkien väestöjen tarpeisiin.

Resurssit

Kiinan odotetaan käyttävän kolmanneksen globaalista energiantuotannosta 2035 mennessä, josta suurimman osan tulisi olla tuotettu uusiutuvilla energiamuodoilla jos ilmastokatastrofi halutaan välttää. Uusiutuvien energiamuotojen, kierrätyksen, kulutuksen ja materiaalien käytön saralla on tapahduttava dramaattisia muutoksia. Monet kaupungit tulevat kokemaan Cleantech-palvelujen boomin osana vastusta tähän haasteeseen.

Ulkoistaminen

Pikkuhiljaa yritykset ja instituutiot uskaltavat tehdä yhteistyötä ulkoisten ahojen kanssa ja näin yhä enenevissä määrin esimerkiksi tutkimusta ja kehitystä sekä muita aiemmin suljettuja toimintoja ulkoistetaan sekä joukkoistetaan. Etenkin innovaatiot palveluissa ja tuotteissa ovat ala jossa joukkojen apua tarvitaan yhä enemmän.

Online

Kaikkialla mukana kulkevan teknologian käytön myötä yhä enemmän painoa tulee sille, millainen on henkilökohtainen tai yritysten läsnäolo verkossa. Tulevaisuudessa on pystyttävä valitsemaan ja tulkitsemaan tietoa oikein ja olennaista on se, kenen kanssa verkon kautta on yhteydessä. Verkon sisältö on lisääntynyt viimeisen vuoden yhtä paljon kuin kaikkien maailman kirjojen sisältö oli kymmenen vuotta sitten.

Peerindex ja Klout ovat palveluja joiden avulla ihmiset ja organisaatiot voivat mitata verkkovaikuttavuuttaan, tavoittavuuttaan ja seurantaansa. Tulevaisuudessa esimerkiksi yritykset saattavat käyttää rekrytointiperusteinaan ihmisten kykyä vaikuttaa verkossa samoin kuin yritysten suorituskyky riippuu yhä enemmän niiden verkkopresenssistä kokonaisuudessaan.  Jos tämä trendi toteutuu, siinä tapauksessa se mitä viestimme, mikä viestintämme sisältö, säännöllisyys ja yleisö on tulee olemaan yhä tärkeämpää niin yksilöille että yrityksille ja yhteisöille.

Työvoima

Yhä enemmän työnteosta liittyy globaaleihin verkostoihin ja on ennustettu, että kansainväliset tehtävät yrityksissä kasvavat yli 50 prosenttia 2020 mennessä. Ilmastonmuutos tulee kuitenkin asettamaan rajoja matkustamiselle. Yhä enemmän käyttöön otetaan videoneuvotteluja, avatareja  ja mukana olon mahdollistavaa teknologiaa korvaamaan matkustamista. EU:ssa oman haasteensa työlle asettaa myös työväestön pienentyminen. Seuraavan neljänkymmenen vuoden aikana EU:n työväestöstä katoaa 68 miljoonaa ihmistä. Tämä tulee vaatimaan selkeyttä siinä, mikä on automatisoitua mitkä toiminnot vaativat ihmistä ja miten näitä toimintoja fasilitoidaan.

Työ

Työ itsessään on muutoksessa ja uusia töitä joita ei ollut olemassakaan kymmenen vuotta sitten syntyy kaupungistumisen, elinajan pidentymisen, uuden teknologian, globalisaation ja ilmastonmuutoksen myötä. Palvelualat tulevat kasvamaan merkittävällä vauhdilla. Työpaikoilla työvoiman moninaisuus tulee kasvamaan; ensimmäistä kertaa työpaikoilla voi olla neljänkin sukupolven edustajia ja työelämässä ovat yhä enemmän mukana myös ikääntyneet ja vajaatyökykyiset. Työvoiman moninaisuus ja heidän roolinsa työpaikolla tulee vaatimaan massiivisia muutoksia siine millaisissa olosuhteissa ja miten työtä tehdään. Tällä hetkellä stressin aiheuttamat kustannukset ovat esim. EU:n alueella 4 prosenttia koko EU:n bruttokansantuotteesta.

Hallinto ja politiikka

Vuoteen 2020 mennessä esimerkiksi Iso-Britannian julkinen velka saavuttaa 83 prosenttia BKT:stä, Ranskan 114 prosenttia ja Saksan 97 prosenttia. Vertailukohtana voidaan käyttää Intiaa, jossa julkinen velka on vain 55 prosenttia. Hallitukset Euroopassa ovat haasteiden edessä julkisen velan haasteiden kansaa. Useissa maissa eläkeikää tullaan nostamaan ja todennäköisesti tulevaisuudessa töitä tehdään seitsemänkymppiseksi. Useita julkisia palveluja siirretään verkkoon ja pilveen. Työvoiman määrän lasku alkaa näkyä dramaattisesti jo nyt, elleivät hallitukset muuta radikaalisti maahanmuuttopolitiikkaansa. Mielenkiintoista on myös EU:n kaavailema politiikkahanke autottomista kaupungeista vuoteen 2050 mennessä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi

Kevät toi mukanaan lisää suru-uutisia tulevaisuudentutkimuksen alalla. Suomalaisen tulevaisuudentutkimuksen uranuurtaja, TkT ja professori emeritus Pentti Malaska menehtyi 15.3.2012 sairauden uuvuttamana. Pentti Malaska tunnettiin kansainvälisesti suomalaisen tulevaisuudentutkimuksen isänä ja edelläkävijänä. Hänen mittava työnsä ja perintönsä humaanina ajattelijana jäänee elämään tulevaisuuteen.

Kommentoi

Tulevaisuudentutkimuksessa on totuttu tarkastelemaan laajempia muutosilmiöitä ja trendejä. Joskus tarkasteluun on otettu jopa megatrendejä. Eräs mielenkiintoisimmista viime aikoina julkaistuista kokonaisanalyyseistä on Lontoon yliopiston professori Lynda Grattonin (2011) teos ”The Shift – The Future of Work Is Already Here”. Lynda Gratton on saanut useita palkintoja tieteellisten tutkimustensa ja kirjojensa perusteella – viimeksi tänä vuonna ”The Global Management Guru” palkinnon Intiassa. Teos perustuu useiden eri tutkimusryhmien löydöksien yhteenvetämiseen kokonaisanalyysiksi aikamme isoimmista muutosaalloista ja muutosilmiöistä. Tässä mielessä teos ansaitsee oman erillisen katsauksensa foresight.fi –keskusteluissa. Teos keskittyy työelämän ja organisaatioiden toimintaympäristön muutosten taustottamiseen sen perusteella, mitä maailmassa on nyt ja tulevina vuosikymmeninä tapahtumassa. Grattonin laaja teos on hyvä esimerkki monitieteellisen tulevaisuudentutkimuksen voimasta ja hyödyllisyydestä.

Tässä blogissani kiinnitän siis huomiota uusinpaan trenditutkimukseen ja koostan yleisarviota siitä, mitkä ovat tällä hetkellä merkittäviä globaaleja muutosaaltoja. Keskityn arviossani viiteen kokonaisuuteen: (1) Teknologiakehitykseen, (2) globalisaatioon, (3) väestö- ja ikärakennekehitykseen, (4) yhteiskuntien rakennetekijöihin ja (5) energiatalouden murrostekijöihin. Lähtökohtanani on ”The Shift”- analyysit, joita täydennän joillakin omilla huomioillani.

Tässä yhteydessä tarkoituksenani ei ole esittää globaalin talouden STEEPV-analyysiä, vaan esittää kokonaisarvio globaaleista muutosaalloista, jotka on tarkemmin eritelty Lynda Grattonin teoksessa ”The Shift”.

Teknologiakehitys

Kun arvioimme teknogiakehitystä, voimme yleisellä tasolla todeta, että teknologiakehitys on yksi keskeisin driveri, joka on vaikuttanut kansantalouksien pitkän aikavälin kasvuun, väestön määrän kehitykseen, odotettavissa olevaan ikään ja koulutusmahdollisuuksiin. Teknologia tulee edelleen vaikuttamaan työelämän käytäntöihin ja tapoihimme kommunikoida. Teknologia vaikuttaa tulevaisuudessa voimakkaasti siihen, miten teemme työtä, miten suhtaudumme työkavereihimme ja miten arvioimme arvo- ja moraalikysymyksiä. Teknologialla on sekä suoria että epäsuoria vaikutuksia työelämään. Globaalista näkökulmasta arvioituna on ilmeistä, että tulevaisuudessa kaikkialla ei ole käytössä yhtä korkeatasoista teknologiaa, vaan esiintyy isojakin alueellisia eroja teknologioiden käytettävyydessä. Digitaalinen jako  on tosiasia globaalissa kontekstissa. Ihmiskunnan tulevaisuus ja kulttuurinen evoluutio riippuuvat siitä, miten hyvin teknologiaa osataan käyttää eri yhteiskunnissa. Kuten pitkän linjan tulevaisuudentutkija Marja-Liisa Viherä on arvioinut, ihmisten motivoituneisuus, pääsy teknologisiin järjestelmiin ja koulutuksella luodut taidot ratkaisevat sen miten hyvin teknologian tuottamat hyödyt voidaan realisoida alueellisissa työyhteisöissä. Tuloerojen kasvu ja digitaaliset kuilut voivat vaikuttaa myös siten, että ihmisten motivaatiotekijät, pääsy tietoverkkoihin ja taidot eriytyvät voimakkaasti.

Teknologiakehityksen alueella pilvilaskentajärjestelmät ovat muuttamassa monia digitaalisen teknologian alan sovellutuksia ja resursseja paremmin yrityksille ja yksilöille saataville. On odotettavissa, että pilvisovellutuksista tullaan siirtymään ubiikkiteknologisiin sovellutuksiin yhä enemmässä määrin tulevaisuudessa.

Teknologian alan muutosprosesseja ovat:

  1. Teknologinen kapasiteetti ja teknologioiden käytettävyys kasvaa eskponentiaalisesti.
  2. Ainakin 5 miljardia ihmistä tulee verkottumaan ja kytkeytymään Internetin ja verkostotalouden piiriin.
  3. Pilvilaskentajärjestelmät kehittyvät ubiikkiteknologian kehityksen myötä siten, että paljon erilaisia palveluja on käytössä suhteellisen edullisesti kaikkialla maailmassa.
  4. Tuottavuus kehittyy myönteisesti teknologiakehityksestä johtuen.
  5. Sosiaalinen osallistuminen lisääntyy kun se helpottuu teknologisen kehityksen myötä.  E-demokratia kehittyy saaden uusia muotoja. Eduskunnan ja kuntien poliittisten äänestysten rinnalle tulevat www-äänestykset, joiden merkitys voi kasvaa.
  6. Maailman tietovarannot digitalisoituvat kokonaan. Digitaalisia tietovarantoja hyödynnetään kouluissa, ammatillisessa koulutuksessa ja yliopistoissa. Samoin digitaalisia tietovarantoja hyödynnetään yrityksissä ja julkisella sektorilla. Ns. ”Big Data” – ajattelu ja siihen kytkeytyvä liiketoiminta yleistyy.
  7. Yritykset jakaantuvat mega-yrityksiin ja mikroyrittäjäyrityksiin. Liiketoimintaympäristöt muuttuvat yhä vaikeammin hahmotettaviksi ja kompleksisiksi. Yritysten markkina-arvoon tulee yhä enemmän vaikuttamaan niiden robotisoitumisaste. Vastavoimaksi robosoitumistrendille nousee ihmisten autenttisuus ja boheemius.
  8. Virtuaalityö yleistyy ja työelämässä aletaan hyödyntämään yhä enemmän avatareja, virtuaalisia toimijoita.
  9. Ns. kognitioassistenttien käyttö yleistyy tiedon ja informaatiovirtojen käsittelyn helpottamiseksi.
  10. Teknologiakehitys mm. robotisoitumisen myötä tekee joistakin töistä turhia ja tarpeettomia ja siten se vaikuttaa työllisyyteen ja työmarkkinoiden dynamiikkaan.

Tämä teknologiseen kehitykseen liittyvät muutokset aiheuttavat suoria ja epäsuoria vaikutuksia talouteen, politiikkaan ja sosiaalisiin suhteisiin. Robotisoituminen on siirtymässä uuteen dynaamiseen vaiheeseen. Esimerkiksi Stanfordin yliopiston STAIR-projekti (STanford AI Robot) on hyvä esimerkki siitä, mitä robotit voivat jo nyt tehdä. Tekoälytutkimuksessa on käynnissä isoja muutoksia.

Ennakointitutkimuksia tarvitaan näiden vaikutusten tunnistamisessa ja hallinnassa. Tarvitaan sekä strategista ennakointia että osallistuttavaa ennakointia.

Globalisaatio

Globalisaatio on erittäin moniulotteinen ilmiö, joka vaikuttaa monin tavoin tulevaisuuden yhteiskuntien kehitykseen. Globalisaation aikakauden on katsottu alkaneen Bretton Woodsin sopimuksesta vuonna 1944.  Bretton Woodsin talouden hallintajärjestelmän tarkoituksena oli kansainvälisten talousinstituutioidensa avulla pitää maailmantaloutta, erityisesti valuuttakursseja, vakaana. Bretton Woodsin sopimuksen myötä syntyi joukko kansainvälisiä kauppajärjestöjä, kuten Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttaarahasto sekä muita järjestöjä, jotka edelleen ovat merkittäviä globalisaation hallinnan kannalta. Toki ennen vuotta 1944 voitiin nähdä selkeitä merkkejä globalisaatiosta ja sen voimistumisesta.

Tänään globalisaatio on todellinen muutosvoima maailmassa. Professori Lynda Gratton (2011) on esittänyt ”The Shift”-kirjassaan, että vuosina 1950-2010 teollisen kaupan arvo 60-kertaistui. Tämä tosiasia kertoo siitä, miten merkittävä muutosvoima globalisaatio on ollut toisen maailmansodan jälkeen. Globalisaatioilmiöön liittyvät keskeiset muutokset ovat:

  1. Reaaliaikaisten 24/7-yhteiskuntien synty, johon on liittynyt erityisesti internetin kehitys ja poliittiset sopimukset globaalista hallinnasta.
  2. Isojen kasvutalouksien, BRICSA-maiden läpimurto.
  3. Kiinan ja Intian jo vuosikymmeniä jatkunut voimakas taloudellinen kasvuprosessi.
  4. Kehitysmaiden kasvava osallistuminen innovaatiotoimintaan, mikä on johtamassa hyvin alhaisten kustannusten tuotantoon ja palvelutoimintaan. Ns. säästäväisen innovaation (frugal innovation)-mallin läpimurto kehitysmaissa merkitsee monia yllättäviä muutoksia markkinoilla.
  5. Globaalien koulutusmahtivaltioiden ja lahjakkuusjoukkovoiman synty konkretisoituu Kiinassa ja Intiassa. Kiina ja Intia muodostivat vuonna 2010 2,2 miljardin ihmisen väeston. Näiden valtioiden yhteenlaskettu väestö tulee olemaan vuonna 2025 noin 2,8 miljardia ja vuonna 2050 noin 3 miljardia ihmistä. Kiinan ja Intian yhteenlasketut lahjakkuusvarannot ovat mittakaavaltaan maailman merkittävimmät. Kilpailu osaamispääomamarkkinoilla tulee eittämättä kiristymään.
  6. Maailma muuttuu globalisaation myötä urbaaniksi, kaupunkikulttuurin kyllästämäksi. Vuodesta 2008 lähtien maailma on tosiasiallisesti ollut urbaani, koska silloin urbaanin väestön määrä ylitti maaseutuväestön määrän maailmassa. Nyt yli 50% maailman väestöstä asuu nyt kaupungeissa ja tulevaisuudessa tämä prosenttiluku on isompi.
  7. Jatkuvien ylikansallisten talouskuplien syntyminen ja niiden ketjumaisen romahtamisen jatkuminen. Edellä mainituista syistä johtuen paineet lisätä säästämistä kulutuksen sijaan ovat selvästi voimistumassa. Myös taloudelliset paineet lisätä pankkien sääntelyä ovat voimistumassa edellä mainituista syistä johtuen.
  8. Globaalin köyhän alaluokan väestön lisääntyminen sekä kehittyneissä jälkiteollisissa maissa että kehitysmaissa.

Väestö- ja ikärakennekehitys

Väestörakenne muuttuu monin tavoin kaikkialla maailmassa ja samoin myös Euroopassa.  Vuonna 2010 maailmassa voitiin tunnistaa viisi eri sukupolvea: (1) ns. Traditionalistit (vuosina 1928-45 syntyneet). (2) Baby Boomers-sukupolvi (vuosina 1945-1964 syntyneet), (3) Sukupolvi X (vuosina 1965-1979 syntyneet) ja (4) Sukupolvi Y (vuosina 1980-1995 syntyneet) ja Sukupolvi Z (vuoden 1995 jälkeen syntyneet).

Voidaan esittää, että jokaisella näillä sukupolvella on omat erityiset sukupolvikokemuksensa, henkilöikonit ja tyypilliset elämäntapavalinnat. Esimerkiksi X-sukupolven kokemuksina ovat olleet mm. taloudellisen epävarmuuden vuodet, vuoden 1973 öljykriisi, Vietnamin sota, Berliinin muurin purku, dotcom-kupla, Iran-kriisi ja alentuneet oletukset työnantajan ja työntekijän lojaalisuudesta toisiaan kohtaan. Vielä BabyBoomers-sukupolven synnyn aikana voitiin yleisesti olettaa työurien olevan pitkiä ja pysyviä. Uudemmat sukupolvet X, Y ja Z eivät voi olettaa näin olevan.

Väestörakenteiden muutoksiin liittyvät keskeiset muutosilmiöt ovat:

  1. Sukupolvi Y:n merkityksen kasvu työpaikoilla eli vuoden 2025 jälkeen sukupolvi Y astuu vastuuseen työelämässä. Tämä sukupolvi tulee haluamaan tasapainoista työ/vapaa-aika-suhdetta. Tämän sukupolven myötä työelämän pelisääntöja joudutaan todennäköisesti muuttamaan monissa asioissa.
  2. Ihmisen keski-iän kasvu, mikä merkitsee sitä, että kasvava 60-vuotiaiden joukko haluaa jatkaa aktiivisina työelämässä. Eläkeikärajan määräytyminen on iso poliittinen kysymys tästä näkökulmasta arvioituna.
  3. Köyhän ikääntyvän väestön osan määrällinen kasvu. Kaikille eläkkeelle vetäytyville kansalaisille ei voida taata hyviä eläkkeitä, joiden varassa heillä olisi mahdollisuus laadukkaisiin hyvinvointia täynnä oleviin eläkevuosiin. Maailmaan syntyy kasvava köyhien eläkeläisten väestön osa, joiden oikeudet hyvinvointiin ja säädylliseen elintasoon ovat iso haaste poliittiselle päätöksenteolle.
  4. Globaalien muuttoliikkeiden merkityksen kasvu.  Maailmassa on kasvava joukko ihmisiä, jotka haluavat muuttaa omasta maastaan ja kodistaan muualle parempien työ- ja elintasomahdollisuuksien ääreen. Myös muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin jatkuu voimakkaana.
  5. Ilmastonmuutos ja ympäristöongelmat voivat lisätä ns. ilmastopakolaisuutta maapallolla.

Monissa jälkiteollisissa maissa ihmiset tulevat elämään yli 80 vuotiaiksi johtuen mm. lääketieteen, ravintotietämyksen ja elintason yleisestä kehityksestä. Vuonna 2010 maailmassa odotettavissa oleva keski-ikä oli 67,2 vuotta, kun vielä Rooman vallan aikoihin se oli vain 28 vuotta. Tämä iso demografinen muutos aiheuttaa tarvetta säätää eläkeikää koskevia säädöksiä ja korottaa eläkkeelle lähdön keski-ikää, koska verotulot eivät tule kattamaan kasvavan eläkeläismäärän hyvinvointitarpeita. Sosiaalinen huoltosuhde ei ole ainoastaan Suomen kansallinen ongelma, vaan sama ongelma on kohdattava kaikissa maissa ympäri maapalloa. Eräs itsestään selvä ratkaisu on lisätä robotisaation astetta teollisessa tuotannossa, jolloin pienemmällä työntekijäjoukolla saavutetaan isompi tuotanto. Tässä mielessä tehtävät poliittiset ratkaisut vaikuttavat myös kansantalouksien kilpailukykyyn ja elintasoon, joka on oletettavissa tulevaisuuden yhteiskunnissa.

Voimme perustellusti esittää, että demografiset kysymykset ja robotisaation sääntely nousevat keskeisimmiksi kysymyksiksi politiikan agendalla.

Yhteiskuntien rakennetekijät

Olisi suuri yhteiskuntapoliittinen virhe olettaa, että yhteiskuntien rakennetekijät pysyvät muuttumattomina, kun edellä esitetyt muutokset teknologiakehityksessä, globalisaatiossa ja väestörakenteissa toteutuvat tulevaisuudessa.

Yhteiskuntien rakennetekijöihin liittyvät keskeiset muutokset ovat:

  1. Perinteinen perheinstituutio organisoituu uudella tavalla. Keskimäärin perheet ovat aikaisempaa pienenpiä kooltaan. Uusioperheiden määrä kasvaa – samoin kuin sinkkutalouksien ja yksinhuoltajaperheiden määrä.
  2. Ihmiset ovat yhä itsetietoisempia ja ihmisten reflektiivisyys lisääntyy. Ultraindividualismi tulee edelleen yleistymään. Kun perheet organisoituvat uudella tavalla ja väestörakenne muuttuu, myös yksilöiden tapa ajatella sosiaalisista suhteista muuttuu. Ystävyyssuhteet ovat erittäin tärkeitä, elleivät jopa tärkeämpiäkin kun perhe- tai sukulaisuussuhteet. Ihmissuhteiden syvyys ja autenttisuus ovat keskeisiä ihmisten hyvinvoinnin lähteinä. Ihmiset tekevät yhä enemmän rohkeita päätöksiä omissa ihmissuhteissaan ja ns. toimimattomat kulissisuhteet vähenevät.
  3. Vaikutusvaltaisten naisten määrä kasvaa maapallolla. Voimme olettaa, että erityisesti naisten yleisen koulutustason ja työelämään aktiivisen osallistumisen kautta vaikutusvaltaisten naisten määrä kasvaa. Myös naisten uusilla roolimalleilla on vaikutusta vaikutusvaltaisten naisten määrän lisääntymiseen. Naisten asema suuryrityksissä, politiikassa ja elinkeinoelämässä voimistuu. Naisten asemana voimistuminen vaikuttaa työelämän pelisääntöihin, mutta myös elämään työelämän ulkopuolella vapaa-aikana. Ns. ”puumanaiset” on laajentuva sosiaalinen ilmiö.
  4. Miesten asenteet ja toimintatavat muuttuvat. Miesten asema työelämässä ja yhteiskunnassa on muutoksessa johtuen jo naisten aseman muutoksesta. Yleisesti ottaen miehet etsivät uutta, tasapainoisempaa roolia yhteiskunnassa. Isoja kysymyksiä miehille on vapaa-ajan ja työhon käytettävän ajan suhde, ihmissuhteiden laatu ja valinnat ei työuran vaiheissa. Keskustelu miesten uusista roolimalleista lisääntyy.
  5. Luottamus on tärkeä tekijä yhteiskunnan toiminnalle. Francis Fukuyama  toi luottamuksen käsitteen laajenpaan kansainväliseen keskusteluun. Uusimmassa Samuel Huntingtonille omistetussa teoksessaan ”The Origins of Political Order Prehuman Times to the French Revolution” -Fukuyama palaa tämän tuotansa perusteeman äärelle ja näkee luottamuksen olevan keskeinen kysymys poliittiselle järjestelmälle ja sen uskottavuudelle. Ihmisten usko ja luottamus isoihin instituutioihin ja järjestelmiin on laskenut ja osittain pahasti murentunut. Luottamus tuottaa uusia, toimivia ja innovatiivisia ratkaisuja politiikan keinoin on laskenut kansalaisten joukossa. Samoin luottamus yritysten pyyteettömään yhteiskuntavastuullisuuteen on laskenut. Luottamusvaje johtajiin ja politiikkoihin ei jää tulevaisuudessa ilman seuraamuksia sosiaalisessa järjestelmässä.
  6. Ihmisten onnellisuus ja hyvinvointi ei korreloi yksiselitteisesti taloudellisen kasvun kanssa. Päinvastoin –  on nähtävissä negatiivista korreloituneisuutta hyvinvointi-indikaattoreiden ja talouskasvun välillä. Tämä muutos on herättänyt värikästä keskustelua ns. talouskasvusta ja degrowth-strategiasta  ja down-shifting-elämäntapavalinnoista..
  7. Passiivinen vapaa-ajan käyttö lisääntyy. Ihmiset käyttävät yhä enemmän aikaa passiviseen oleiluun ja TV:n katsomiseen. Sosiaalinen media voi muuttaa tätä trendiä aktiivisempaan suuntaan tulevaisuudessa. Jotta sosiaalinen media voisi aktivoida kansalaisia, olisi sen tarjottava riittävän erilaisia sosiaalisen median palveluita. Sosiaalisen media tulisi olla oikeasti sosiaalinen.

Sosiaalisten kysymysten osalta voimme nähdä monia huolestuttavia kehityskulkuja. Horisontissa on paljon hajonneita perheitä, alentuvaa luottamusta yhteiskunnan perusinstituutioihin ja yleistä ihmisten onnellisuuden tunteen katoamista. Toisaalta voimme nähdä monia lupaavia mahdollisuuksia parantaa näitä huolestuttavia kehityskulkuja. Voimme keskittyä itsemme kehittämiseen ja ohjaamiseen, vaatia luotettavempia päättäjiä politiikkaan ja suuryrityksiin - tai vaikka tukea yhteiskunnallista yrittäjyyttä.  Psykologi David Mayersin mukaan onnellisuus on läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Vain yksilöt voivat tunnetasolla arvioida omaa onnellisuuttaan. Jokainen meistä on siis viime kädessä vastuussa omasta onnellisuudestamme.

 Energiatalouden murrostekijät

Energiatalous vaikuttaa monin tavoin arkiseen elämäämme. Asuminen ja liikkuminen perustuvat pitkälti energiaan. Yhteiskunnan infrastruktuuri rakentuu pitkälti energian saatavuudelle. Energiataloudessa on nähtävissä kaksi keskeistä trendiä: energian hinnan jatkuva nousu ja ilmastonmuutoksen eteneminen. Nämä trendit eivät voi olla vaikuttamatta siihen, miten teemme työtä tai vietämme vapaa-aikaa tulevaisuudessa. Itse asiassa nämä trendit ovat olleet osa yhteiskuntien todellisuutta teollisesta vallankumouksesta lähtien. Tässä yhteydessä voidaan puhua jopa megatrendeistä. Vuonna 1973 koettu globaali öljykriisi oli eräs kulminaatiopiste näiden kahden trendin osalta.

Energiatalouden murrokseen liittyvät keskeiset isot muutokset ovat:

  1. Energian hintataso nousee.
  2. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat ympäristökatastrofien vaikutukset ovat merkittäviä ja heikentävät ihmisyhteisöjen elinmahdollisuuksia eri puolilla maailmaa.
  3. Kestävän kehityksen kulttuuri kehittyy ja vahvistuu.

On odotettavissa, että energiatalouden murros merkitsee saman mittakaavan muutosta yhteiskuntien kehitykseen mitä teollinen vallankumous oli aikanaan. Kyse ei ole siis marginaalisesta muutoksesta, vaan lähes kaikille elämän alueille vaikuttavasta ison mittakaavan muutoksesta, joka tulee edellyttämään monia systeemisiä innovaatioita ja transitiojohtamista. Energiatalouden murrokseen liittyen on hyvä olla tietoinen siitä, että IEA:n pääekonomisti Fatih Birol  ennakoi maailmantalouden ajautuvan uuteen öljykriisiin vuonna 2015. Jos tämä varsin uskottava asiantuntija-arvio pitää paikkansa, on meillä todellinen energiatalouden murros koettavana hyvin pian.

Tässä blogissa olen tehnyt yhteenvetoa maailman keskeisistä kehityskuluista ja muutosvoimista. Paikallisella tasolla nämä globaalit kehityskulut saavat omanlaisiaan ilmentymiä. Suomessa on hyvä tiedostaa tässä blogissa esitetyt globaalitason muutosilmiöt ja miettiä kansallisia ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin.

Epilogi

On hyvä muistaa, että jokaisella trendillä on olemassa oma antitrendinsä. Kehitys ei ole aina lineaarista. Tämä tosiasia mutkistaa trendianalyyseistä johdettavien johtopäätöksien tekemistä, strategia- ja politiikkasuosituksien tekoa. Maailmassa on yhä enemmän toimijoita, jotka laativat strategiansa sekä trendien pohjalta että vastatrendien pohjalta.

Kommentoi