Viime kuussa kysyimme ovatko kuumat kesät tulleet jäädäkseen: tulos oli melkein tasapeli, 53 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä että ei, 47 prosenttia sanoi kyllä.
Tämän kuun kysymys koskee taloustilannetta: Tulisiko ihmisten ottaa yleinen taloustilanne huomioon jokapäiväisessä kuluttamisessaan? Jätä vastauksesi etusivun alalaidassa!
Väittelin keväällä Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulun tuotantotalouden laitoksella siitä, miten tekniikan korkeakoulutusta tulisi kehittää ennakoituihin tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi. Käsittelen tässä ja muutamassa tulevassa kirjoituksessani väitöstutkimukseni tuloksia eri näkökulmista. Aloitan käsittelemällä yhteisöllistä oppimista, koska tutkimukseni tulosten perusteella vastavalmistuneiden insinöörien ja diplomi-insinöörien osaamisen vakavimmat puutteet suhteessa tulevaisuuden ennakoituihin tarpeisiin liittyvät yhteisöllisen oppimisen taitoihin.
Tekniikan korkeakoulutettujen on kehityttävä tekniseen ongelmanratkaisuun keskittyneistä osaajista yhteisöllisiksi toimijoiksi ja oppijoiksi, joilla on kyky määritellä ja ratkaista monitieteisiä ja -tahoisia ongelmia yhteistyössä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Väitän, että aktiiviset opiskelijakeskeiset oppimismenetelmät ja yhteisöllisen oppimisen käsitteellisessä viitekehyksessä tutkimuksessani kuvaamani oppimisympäristön luominen tekniikan korkeakoulutukseen ovat keskeisiä edellytyksiä vastata muuttuvan toimintaympäristön asettamiin haasteisiin.
Lue loppuun
Foresight.fi lomailee heinäkuun loppuun saakka ja palaa tulevaisuusasioiden pariin taas elokuussa. Hyvä kesää!
Kesälomien kynnyksellä trendikartalle julkaistiin juuri uusi trendi, Hyvä työelämä.
Työhyvinvoinnin ja työn tuottavuuden samanaikainen kehittäminen ovat tärkeitä Suomen kilpailukyvyn kannalta. Suomessa on vankkaa työelämän ja hyvinvoinnin osaamista, hyvät oppimis- ja koulutusympäristöt sekä ainutlaatuinen yhteistyön ja kehittämisen perinne työelämässä. Yhteiskunnallisesti on erittäin tärkeää lisätä työelämän vetovoimaa. Vapaa-ajan arvostus kasvaa ja ihmiset vaurastuvat, joten pelkät taloudelliset kannustimet eivät saa ihmisiä pidentämään työuraansa. Työurien pidentämiseksi tarvitaan myös uudenlaisia työn organisoinnin ja tekemisen tapoja sekä joustavia yksilöllisiä ratkaisuja.
Mitä mieltä sinä olet? Mikä on trendin vaikutus toteutuessaan, ja mikä on sen toteutumisen todennäköisyys? Klikkaa trendiä kartalla, anna äänesi ja kommentoi!
Viime kuussa kysyimme väheneekö polarisoituminen tämän vaalikauden aikana: 87 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä että ei, 13 prosenttia sanoi kyllä.
Tämän kuun kysymys koskee ilmaston lämpenemistä: ovatko kuumat kesät tulleet jäädäkseen? Jätä vastauksesi etusivun alalaidassa!
Demos Helsinki etsii vapaaehtoisia mukaan iFuture-tutkimusohjelmaan. Tutkimuksessa yhdistetään ajankohtaisinta tieteellistä tutkimustietoa yhteiskunnallisesta muutoksesta omiin elämäntapavalintoihin.
iFuture tapahtuu samaan aikaan neljässä Euroopan maassa: Suomessa, Saksassa, Espanjassa ja Unkarissa. Kustakin maasta otetaan mukaan 20 ihmistä. Elämäntapojen ja tulevaisuuden tutkijat muodostavat yhdessä osallistujien kanssa kuvan siitä, miltä elämämme näyttää vuonna 2030, ja jopa vuonna 2050. Lisäksi osallistujilta pyydetään ajatuksia ja ideoita tulevaisuuden tuotteista, palveluista ja elämäntavoista. Aktiivisimmat osallistujat kutsutaan tutkimuksen loppukonferenssiin Brysseliin vuonna 2012. iFuture on osa laajempaa Euroopan komission rahoittamaa tutkimusprojektia, jossa selvitetään tutkimustarpeita kestävien elämäntapojen edistämiseksi.
Lue lisää valintakriteereistä ja hakemisesta Demoksen sivuilta
Suomesta pitäisi kehittää ennakoiva malliyhteiskunta, jossa rutiininomaisesti varmistetaan, että tehtävät päätökset rakentavat kykyä kestää lisääntyvät yllätykset, shokit ja ääri-ilmiötkin, ehdotetaan IIASA:n (International Institute for Applied Systems Analysis) ja ETLA:n Game Changers -hankkeen loppuraportissa Extreme Events. John Castin, Leena Ilmolan, Petri Rouvisen ja Markku Wileniuksen kirjoittamassa kirjassa käsitellään ääritapahtumia (extreme events) ja niihin varautumista.
Pohjoinen ilmasto ja ympäristö, kestävä energia, kulttuurien vuoropuhelu, terve arki kaikille, oppiminen ja osaaminen mediayhteiskunnassa sekä väestön ja yksilön ikääntyminen ovat Suomen Akatemian hallituksen keskeisinä pitämiä suuria yhteiskunnan ja ihmiskunnan haasteita, joihin Akatemia kohdistaa lähivuosina tutkimuspoliittista huomiota ja toimenpiteitä.
Globaaleista haasteista Suomen Akatemian hallitus on valinnut ne Suomelle tärkeät teemat ja alat, joilla Suomella on kansainvälisesti merkittävää tutkimuksellista osaamista ja mahdollisuuksia. Akatemia haluaa olla mukana laajojen yhteiskunnallisten ja maailmanlaajuisten kysymysten ratkaisemisessa tieteellisen tutkimuksen keinoin. Keskittymällä valittuihin haasteisiin Akatemia vahvistaa tutkijalähtöisen perustutkimuksen asemaa, tutkijoiden kilpailukykyä ja kansainvälisiä yhteistyömahdollisuuksia sekä osoittaa Akatemian rahoittaman tieteellisen tutkimuksen merkitystä ja vaikuttavuutta.
Suuret haasteet näkyvät Akatemian pitkän tähtäimen suunnittelussa ja tutkimusohjelmia käynnistettäessä. Tästä huolimatta jatkossakin Akatemian osoittamasta rahoituksesta suurin osa kohdistuu tutkimukseen, jota Akatemia ei ole ennalta temaattisesti rajannut. Akatemian rahoituspäätösten pääkriteeri on tutkimuksen ja tutkijoiden kansainvälisesti arvioitu laatu, myös suurten haasteiden aloille sijoittuvassa tutkimuksessa.
Lue koko tiedote
Suomen Akatemian hallituksen linjaus: ”Tiedettä yhteiskunnan ja ihmiskunnan parhaaksi: Suomen Akatemia ja suuret haasteet” (pdf)
Elämme monien muutoksien keskellä. Innovaatiotutkimuksen yhteydessä käytetään nykyään makrotaloudellisen toimintaympäristön kuvaamisen yhteydessä termiä toimintaympäristön ”maisema” (landscape). Globaalitalouden maisema onkin eräs tärkeä ennakoinnin kohde, koska yrityksille ja hallituksille ei ole yhdentekevää, millainen tulevaisuuden globaali toimintaympäristömme on. Kansainvälisen toimintaympäristön muutokset luovat yrityksille ja hallituksille sekä uhkia että mahdollisuuksia. Tässä blogissa esitän yhteenvedon Euroopan Komission tulevaisuuskatsauksesta ”The World in 2025 – Rising Asia and Socio-ecological Transition” (pdf).
Vuodesta 1945 vuoteen 1990 maailma oli bipolaarinen, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton dominoima systeeminen kokonaisuus. Vuoden 1990 jälkeen Yhdysvallat dominoi yksin maailmantaloutta aina vuoteen 2008 asti. Vuoden 2008 jälkeen maailma on muuttunut moninapaisemmaksi – johtuen mm. Kiinan ja Intian nopeasta talouskasvusta. Nykyistä maailmaa johtaa ”oligopoli”, johon voidaan lukea G8- ja G20-maat. Keskeisiä ”oligopolimaita” ovat Yhdysvallat, Kiina, Intia, Eurooppa, Brasilia, Venäjä ja Etelä-Afrikka. Yhdysvallat ei enää yksin dominoi maailmantalouden kehitystä.
Miten maailmantalous tulee muuttumaan ennen vuotta 2025? YK:n tilastojen mukaan väestön määrä maapallolla tulee kasvamaan vuoden 2009 tasolta 20%. Vuonna 2025 maapallolla arvioidaan olevan yli 8 miljardia asukasta. Tästä väestökasvusta 97% tapahtuu kehitysmaissa, eli lähinnä Aasiassa ja Afrikassa. Vuonna 2025 noin 61% maailman väestöstä tulee asumaan Aasiassa. Tulevaisuudessa Intian väestömäärä tulee lähestymään Kiinan väestömäärää. Suurin väestökasvu tulee toteutumaan Etelä-Aasiassa.
Tulevaisuuden maailma tulee olemaan aikaisempaa urbaanimpi. Etenkin suurkaupungeissa väestö tulee kasvamaan nykytasosta noin 95% seuraavien 20 vuoden aikana. Maailman väestöstä tulee yli 4 miljardia ihmistä asumaan kaupungeissa. Väestön kasvu on keskitasoa Itä-Aasiassa ja Pohjois-Aasiassa. Vuonna 2025 Euroopan väestö muodostaa enää vain 6,5% maailman väestöstä. Yksikään Euroopan valtioista ei tule olemaan maailman 10 väkirikkaimman maan listalla vuonna 2025. Vuonna 2025 Euroopan väestöstä yli 30% on yli 65-vuotiaita. Vuonna 2025 huoltosuhde Euroopassa on muuttunut huomattavan korkeaksi ja haasteellisemmaksi. Tämä muutos vaikuttaa merkittävällä tavalla Euroopan valtioiden budjettirakenteisiin ja finanssipolitiikkaa. Tulevaisuudessa finanssikriisien todennäköisyys ei tule laskemaan Euroopassa, ellei talouden rakenteissa ja politiikoissa tehdä merkittäviä muutoksia.
Vuoteen 2025 mennessä maailmantaloudessa tuotanto tulee melkein kaksinkertaistumaan nykytasoon verrattuna. Tulevaa tuotantoa ei tule enää dominoimaan Yhdysvallat-EU-Japani-triadi, vaikka Yhdysvallat säilyttänee asemansa eräänä keskeisenä maailmantalouden talousmahtina. Kehitysmaiden tuotanto-osuus tulee kasvamaan vuoden 2005 20%:n tasosta 34%:n tasolle vuoteen 2025 mennessä. Maailmantalouden painopiste tulee siirtymään Aasiaan. Kiina, Intia ja Etelä-Korea tulevat yhdessä olemaan yhtä merkittävä talousmahti kuin Eurooppa on vuonna 2025. Jos Aasian maiden listaan lasketaan Japani, Taiwan ja Indonesia, näiden maiden osuus maailman BKT:sta nousee 30%:iin. Euroopan osuus jää 20%:iin. On arvioitu, että vuoteen 2020 mennessä globaaliin keskiluokkaan (per capita tulotaso 4000 – 17 000 dollaria) tulisi kuulumaan noin miljardi ihmistä. Suomalaisista siis lähes jokainen kuuluu todennäköisesti tähän globaalin keskilluokan tuloryhmään vuonna 2030. Globaalin talouden näkökulmasta arvioituna lähes kaikki suomalaiset ovat siis etuoikeutettua keskiluokkaa.
Vuoteen 2025 mennessä maailmankaupan taso tulee kaksinkertaistumaan verrattuna vuoden 2005 tasoon. Kauppavirroista 30% tulee etelän kehitysmaista verrattuna nykyiseen 20% kauppavirran tasoon. Vuonna 2030 Eurooppa ei tule olemaan maailman merkittävin vientialue, kuten se on tällä hetkellä. Vuonna 2005 Euroopan osuus maailman kokonaisviennistä oli vielä 39%, mutta vuonna 2025 sen on arvioitu olevan vain 32%. Aasian osuus globaalitalouden viennistä tulee olemaan vuonna 2025 noin 35%, kun nyt se on noin 29%. Aasian maat valloittavat tulevina vuosina globaaleja vientimarkkinoita Euroopalta. Tämä on maailmantalouden eräs keskeinen trendi.
Vuoteen 2025 mennessä Yhdysvallat ja Eurooppa menettävät johtavan asemansa tieteen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan keskeisimmillä alueilla maailmassa. Kiina, Intia muut Aasian maat tulevat nousemaan keskeisiksi TTI-toimijoiksi maailmassa. Yksistään Kiina ja Intia tulevat vastaamaan noin 20%:sta maailman TTI-toiminnoista, kun näiden maiden nykyosuus on vain noin 10%. Isommat TTI-panostukset merkitsevät sitä, että huomattava määrä kiinalaisia ja intialaisia opiskelijoita opiskelee ja kartuttaa osaamistaan ulkomailla. On arvioitu että vuonna 2025 noin 645 000 kiinalaista ja noin 300 000 intialaista opiskelee ulkomailla. Nämä tiedot on syytä ottaa huomioon mietittäessä Euroopan yliopistojen tulevaa kehittämistä ja strategiaa. Suomen yliopistoista voisi kehittää oman kansainvälisen koulutuksen huippuklusterin, jos Suomen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmat kehitetään riittävän kilpailukykyisiksi. Toisaalta on hyvin todennäköistä, että osa Euroopan tutkijoista tulee siirtymään Aasiaan, erityisesti Kiinaan ja Intiaan. Voi olla, että Eurooppa voi tulevaisuudessa joutua kärsimään aivoviennistä Aasiaan.
Euroopan tulevaisuuteen tulee merkitsevällä tavalla vaikuttamaan se, millaista siirtolaispolitiikkaa Euroopassa harjoitetaan. Vuonna 2025 arvioidaan maailmassa olevan 250 miljoonaa siirtolaista, joista 65 miljoonaa muuttaa kehitysmaihin. Euroopan väkiluku alkaisi laskea hyvin nopeasti eli jo vuonna 2012, jos siirtolaisia ei otettaisi enää ollenkaan vastaan Euroopassa. Nykyisen siirtolaisuuspolitiikan vallitessa Euroopan väkiluku alkaa laskea vasta vuonna 2035. Tästä huolimatta aktiivisen työväestön määrä on jo alkanut laskemaan monissa Euroopan maissa. Nykyisin siirtolaisia on Euroopassa 64 miljoonaa eli noin 9% Euroopan väestöstä.
Ilmastonmuutokseen liittyvän siirtolaisuuden arvioidaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa. IPCC:n arvion mukaan vuonna 2050 maailmassa olisi jo peräti 150 miljoonaa ilmastomuutossiirtolaista. Maailman energiakulutus tulee kasvamaan 50% vuoden 2005 ja vuoden 2025 välisenä aikana. Ennen vuotta 2050 öljy ja kivihiili tulevat olemaan yhä keskeisempiä energian lähteitä maailmassa. Tämä merkitsee sitä, että globaalin ilmastomuutospolitiikan harjoittaminen ei tule olemaan erityisen helppoa. Kiinan ja Intian energiatuotanto tulee perustumaan hyvin pitkälti kivihiilen käyttöön ennen vuotta 2025. Kivihiilen kulutuksen arvioidaan kasvavan näissä maissa peräti 50%:lla vuosien 2005 ja 2025 välillä. On arvioitu, että vielä vuonna 2030 noin 80% maailman primäärienergia kulutuksesta tulee fossiilisistä energialähteistä (kivihiili, öljy ja kaasu) ja vain 10% tulee uusiutuvista energialähteistä (vesivoima, tuuli, aurinkoenergia sekä muut uusiutuvat energialähteet). Jää siis nähtäväksi, miten onnistunutta ilmastonmuutospolitiikka tulee olemaan, jos tämä perusurakehitys toteutuu.
Yllä esitetyt muutokset maailmantalouden toimintaympäristössä tulevat vaikuttamaan monin eri tavoin sekä Euroopan että Suomenkin tulevaisuuteen. Niukkuus luonnonvarojen käytön osalta tulee kiristymään mm. väestön määrän ja tuotannon kasvusta johtuen. Eurooppa alueena on yhä riippuvaisempi sen ulkoa tulevista energia- ja luonnovaravirroista. Arvioidaan, että vuonna 2030, Eurooppa tuo yli 70% sen tarvitsemista energiavaroista Euroopan ulkopuolelta. Tästä energiatalouden kestävyyden näkökulmasta arvioituna olisi tärkeää miettiä uudelleen energiatuotannon omavaraisuusastetta kaikkialla Euroopassa. Uusiutuvien energiavarojen käytön edistämiseen olisi kaikkialla Euroopassa paneuduttava tosissaan tulevina vuosina.
Toisaalta on hyvä tietää, että maailman energiavaroista sijaitsee 50% kehitysmaissa, jotka haluavat tulevaisuudessa kehittää niiden pohjalta omaa teollista tuotantoaan. Kiina on hankkinut itselleen hyvin merkittävän määrän maailman luonnonvaroista itselleen viime vuosina. Heillä on varmasti siihen erittäin hyviä syitä. Globaali yhteistyö energiatuotannon, luonnonvarahallinnan sekä ilmastonmuutoksen alueilla onkin yhä tärkeämpi haaste Euroopalle ja myös Suomelle. Tämä strateginen taustatieto on myös tärkeä eurooppalaisille, kansainvälistyville yrityksille, kun ne miettivät tulevan tuotannon sijoittamista globaalissa yhteydessä.
Luonnonvarojen ja energian saatavuus asettaa tiukat reunaehdot Euroopan tulevalle teollisuus- ja elinkeinopolitiikalle. Jos Euroopan energia- ja luonnonvarapolitiikassa epäonnistutaan, yhä useampi eurooppalainen yritys on pakotettu siirtämään toimintojaan ulkomaille. Samalla työpaikatkin siirtyvät muualle, mikä ei ole pidemmän päälle sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää politiikkaa.
Tuloerojen kehitystä pyritään mittaamaan. Tuloksilla on vaikutusta politiikan suuntaamisella ja politiikan onnistumisen arvioinnissa. On todettu, että hallituksen toimet vaikuttavat eroihin vähemmän kuin suhdanteet, ja keskeisinä hallituksen käytössä olevina vaikutuskeinoina on pidetty tulonsiirtoja. Osmo Soininvaaran artikkeli aiheesta on esimerkillinen. Kotitalouden tulojen laskentatapa on esitetty Tilastokeskuksen sivuilla.
Näiden laskentatapojen seurauksena yhteiskunnan maksuttomien palveluiden lisääminen kasvattaa automaattisesti tuloeroja jopa sellaisissa tilanteissa, kun palvelut kohdistettaisiin pienituloisille ja rahoitettaisiin suurituloisilta kerätyillä veroilla. On epäloogista lisätä työnantajan tarjoama autoetu tai lounasetu kotitalouden tuloihin, mutta olla lisäämättä julkisena palveluna tarjottua lounasta tuloihin.
Tilastokeskus on julkaissut laskelman kotitalouksien oikaistusta tulosta, johon on lisätty yksilölliset julkiset maksuttomat palvelut tai subventoitujen palveluiden subventio-osuus. Kollektiivisia palveluita laskelmaan ei ole lisätty. Kotitalouksien oikaistu tulo oli tilastokeskuksen laskelmien mukaan 1975 23% kotitalouksien tuloa korkeampi ja 2009 jo 35% korkeampi. On siis huomattava, että tuloerolaskelmissa huomioon ottamaton erä kansantulon yksilöllisessä jakautumisessa on varsin suuri.
Koska on todennäköistä, että huomioon ottamaton erä ei jakaudu samalla tavoin kuin muut tulot, on niiden sivuuttamisella todennäköisesti olennainen vaikutus sekä politiikan suuntaamiseen että sen arviointiin. Tuloerot olisi syytä laskea siten, että ne mittaavat kaikki yksilöllisesti kotitalouksille ohjautuvan taloudellisen hyödyn eikä vain valikoiduin ja tuloeroja keinotekoisesti kasvattavilta osin. En kuitenkaan usko, että tämä ongelma olisi syntynyt tarkoitushakuisesti, vaan tulon käsite lienee rajannut ajattelua.
Jotta politiikan suuntaaminen ja onnistumisen arviointi tapahtuisi oikean tiedon perusteella, olisi laskentatapa korjattava siten, ettei hyödyn kulkeutumisreitti vaikuta tuloerolaskelmaan olennaisesti. Parhaiten tämä onnistunee käytettäessä oikaistun tulon käsitettä tuloerolaskelmissa.
Kansallinen ennakointiverkosto nostaa suomalaisen yhteiskunnan uudet haasteet ja mahdollisuudet keskusteltaviksi, tutkittaviksi ja päätettäviksi.
Käyttöehdot - Copyright: Kansallinen ennakointiverkosto, Sitra
