Kuinka sinusta tuli ennakoija?

Innostuin ennakoinnista yli kymmenen vuotta sitten, kun työskentelin kauppakorkeakoulun, teknillisen korkeakoulun ja taideteollisen korkeakoulun yhteisessä IDBM-ohjelmassa. Ohjelmassa opiskelijat tekivät yrityksiin mielenkiintoisia projekteja, joissa käytettiin mm. apuna skenaarioita. Samoihin aikoihin alkoi Tulevaisuuden verkosto-akatemian tulevaisuusopetus, ja ilmoittauduin heti ensimmäisille kursseille.

Millaista työ Finprossa on verrattuna aikaisempaan ennakointityöhösi?

Finprossa työni liittyy ennakoinnissa hyvin paljon asiakaskonsultointityyppiseen työhön. Aikaisemmin olen toiminut mm. tutkijana, luennoijana, ollut ison yrityksen ennakoinnissa mukana. Finprolla olen päässyt hyvin lähelle mm. pk-yrityskenttää, ja voin tuoda heille ajatuksiani ennakoinnista. Lisäksi Finprolla on kansainvälinen verkosto, joka kerää heikkoja signaaleja. On hienoa saada näin kansainvälinen näkymä tulevaisuuden kehityssuuntiin.

Se täytyy vielä mainita, että Finpron lisäksi toimin myös itsenäisenä konsulttina. Uskon, että tällainen tapa on osa tulevaisuuden työelämää. Kokopäivätyö ei ole enää itsestäänselvyys tai tahtotila,  vaan ihmiset tekevät useaa työtä useissa eri organisaatioissa.

Mikä merkitys ennakoinnissa on kansainvälisyydellä?

Emme elä tyhjiössä. Maailma on yhä verkottuneempi ja erilaiset toiminnot ovat sitoutuneet toisiinsa. Tämän vuoksi on tärkeää pyrkiä ymmärtämään laajemmin maailman muutoksia. Tässä mielessä kansainvälinen katsontakanta on olennainen, kun pohditaan tulevaisuuden muutoksia.

Mitkä ovat olleet suurimmat haasteet ja toisaalta ilon aiheet ennakointityössä?

Olen utelias luonteeltani ja kiinnostunut uusista muutoksista, joten ennakointi sopii hyvin minulle. Se, että saa tehdä sellaista työtä, joka sopii luontaisesti itselle, on suurimpia iloja työelämässä. Suurimman haasteet liittyvät tiedon paljouteen ja oman tietämyksen rajallisuuteen. Kun tarkkailee maailmaa, oppii ymmärtämään sen, miten rajattu oma tietämys kuitenkin on.

Mikä on tiedon ja tahdon rooli ennakoinnissa? Kumpi niistä on tärkeämpää?

Tahtotila on mielestäni tärkeämpää. On sama vaikka tietäisimme tulevat tapahtumat kuinka tarkasti hyvänsä, jos ei ole tahtoa tehdä niiden eteen mitään. Organisaatiossa ennakointitieto tulisi liittää tiukemmin strategiseen päätöksentekoon.

Missä itse haluat olla vuonna 2030? Mitä teet silloin työksesi?

Todennäköisesti teen vuonna 2030 jotain sellaista, mistä tänä päivänä en ole vielä haaveillutkaan. Omaan luovan mielen, joten eiköhän työni liity tuolloinkin jollain tavalla (tulevaisuuden) luomiseen.

Mitä aihealueita CID ennakoinnissaan käsittelee?

CID on professori Markku Wileniuksen kanssa neljä vuotta sitten perustamani työryhmä, joka on vaikuttanut Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen (Turun Yliopisto) piirissä. Ryhmässä ovat keskeisesti työskennelleet myös tutkimusjohtaja Jari Kaivo-oja ja mediatutkija Sam Inkinen.

Kiinnostuksen kohteita ovat olleet muun muassa ubiikkiyhteiskuntakehitys, mediaympäristön muutokset, innovaatiotoiminta, hyvinvointi, muotoilu, viestintä ja markkinointi. Tuloksena on ollut ennakointipainotteista strategiatyötä, kirjoja (esimerkiksi Lahden ammattikorkeakoulun julkaisu Hyvinvointipalvelut 2.0.), konsultointia ja kokeellisia projekteja.

Mitä ovat viimeisimmät uutisesi?

Olen pitkään painottanut kehitystyössä tulevaisuuden aktiivista luomista yhdistämällä ennakointitietoa sekä nopeaa ideointia, konseptointia, prototypointia ja pilotointia. Uuden tyyppistä tekemistä varten on nyt syntynyt huippuosaajien verkosto alternativefutures.fi (toimintaa kuvaava sivusto avataan tänä vuonna, powered by Yatta). Nyt jos koskaan tarvitaan luovia (ja radikaaleja) vaihtoehtoja tuote-ja palvelukehitykseen.

Mitä on ambient design?

Ambience design on käsitteellinen innovaatio (tai konsepti), jonka minä olen alunperin esittänyt ja sitä edelleen kehittänyt (1997–2010). Ambience designia on keskeisesti kehittänyt myös ensimmäisen Tekes-hankkeen työryhmä. Mukana R&D -hankkeen ensimmäisessä vaiheessa vuonna 2005 olivat Decode-yksikkö Teknillisestä korkeakoulusta, Helsingin yliopiston Psykologian laitoksen Digitaalisen elämän psykologiaa -ryhmä, Taideteollisen korkeakoulun Muotoilun osasto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun kauppakorkeakoulusta (nykyään Turun yliopisto) sekä Heimo Langinvainio konsultatiivisessa roolissa. Alun perin käytin konseptista nimeä ambient design, mutta luovuin tuosta käsiteparista, koska se oli liikaa sidoksissa ambient-musiikkiin.

Mikään osa tai yksityiskohta konseptista ei sinällään ole uusi; niiden yhdistelmä on. Kansainvälisesti on tehty runsaasti kehitystyötä älykkäiden, medioituneiden sekä moniaististen ja säädettävien ympäristöjen kehittämiseksi (muun muassa ambient intelligence). Runsaasti kiinnostavia kokeiluja on tehty myös mediataiteen ja nykytaiteen piirissä.

Muutamia YouTube-linkkejä aiheeseen perehtymiseksi:

Philips Simplicity Event: Ambient window
Light-emitting shirts!
Dynamic Architecture
Songdo City - Cisco Connected City
Monster Media Demo Reel
Philips present the future of pregnancy
Chicago Molecular Gastronomy Restaurant Moto

Parhaillaan Lahden ammattikorkeakoulun innovaatiokeskus valmistelee Ambience Design Experience -rahoitushakemuksia yhteistyössä kokoamamme asiantuntijaverkoston kanssa.

Miten ambient designia tehdään?

Ambience design on konsepti:

1. Ambience design merkitsee uuden tyyppistä suunnittelukulttuuria, jopa paradigman vaihdosta. Ambience designissa suunnittelijat kommunikoivat tutkijoiden kanssa. Ambience design -prosessissa suunnittelu ei ole pelkästään suunnittelijan persoonallisen kädenjäljen varaan rakentuvaa, vaan työ perustuu tietämykseen siitä, miten moniaistinen ympäristö/tunnelma vaikuttaa ihmisiin. Ambience design -projektissa osaamista kehitetään vuorovaikutuksessa monen alan ammattilaisten kanssa. Tulokset dokumentoidaan huolellisesti.
2. Ambience design kehittää visuaalisesti painottunutta suunnittelukulttuuria moniaistiseksi designiksi. Suunnittelussa otetaan huomioon muotokieli, äänimaisemat, tuoksumaailmat, kosketuspinnat, valo- ja värimaailmat ja jopa makumaailma (ihmisen aistit eivät rajoitu näihinkään aisteihin).
3. Ambience designissa on kyse tunnelmadesignista eli vaikuttamisesta ihmiseen psykofyysisenä kokonaisuutena. Käytännössä tämä merkitsee panostusta elämyksellisyyteen.
4. Ambience designissa hyödynnetään älykkäitä tiloja ja materiaaleja. Älykkyyden avulla tavoitellaan lisääntyvää vuorovaikutusta medioituneissa ja sosiaalisissa tiloissa.
5. Ambience designin keskeinen teema on säätäminen ja säätyminen. Tämä näkökulma liittyy erilaisten tilojen ja brändien muuntuvaan ja muunneltavaan viestinnälliseen identiteettiin. Tiloista tulee käytettävämpiä, kun yksittäisille ihmisille tai ihmisryhmille luodaan mahdollisuus säätämiseen muuntuvien tarpeiden mukaisesti. Tässä mielessä ambience design lisää ympäristöjen kestävyyttä, laatua ja käytettävyyttä.
6. Ambience designissa hyödynnetään näyttämötaiteiden ja teatteritieteiden asiantuntemusta. Kertomukset ja dramaturgia liitetään moniaistisiin, muuntuviin (/muunneltaviin) tiloihin ja viestintään.
7. Ambience designilla on selkeä kytkös brändin rakentamiseen. Brändin kehittämisessä voidaan hyödyntää entistä enemmän moniaistista viestintää ja markkinointia, esimerkiksi ääni- ja tuoksutunnuksia. Ambience designissa yhdistetään moniaistinen tilasuunnittelu moniaistiseen markkinointiin ja viestintään eettisesti kestävällä tavalla.
8. Ambience design on eettisesti ja ekologisesti tietoista suunnittelua. Kaikkia aktiviteetteja ohjaa eettinen koodi. Ambience designin keskeinen tavoite on lisätä ihmisten hyvinvointia edellä esitettyjä näkökulmia ja periaatteita hyödyntäen.
9. Ambience design on myös palvelumuotoilua: uusien palveluideoiden ja –konseptien luomista sekä palveluprosessien ja –ympäristöjen suunnittelua.

Mitkä ovat olleet suurimmat haasteet ja toisaalta ilon aiheet ennakointityössä?

Haasteina ovat ikuiset väitteet siitä, ettei vaihtoehtoja ole. Tulevaisuus nähdään lineaarisena kehityskulkuna: kuvitellaan että nyt ollaan pisteessä a ja kohta siirrtyään pisteeseen b. Mahdollisuuksien avaruutta ei hahmoteta. Keskeisenä syynä riskien välttämiseen on myös kvartaalitalous. Suomessa pyritään riskien kaihtamiseen myös julkisella puolella, puheet luovuudesta ja innovatiivisuudesta ovat liian usein jääneet lähinnä juhlajulistuksiksi.

Ilon aiheena ovat onnistumiset omassa työssä. Erityisesti ennakoinnin yhdistäminen nopeaan ideointiin, konseptointiin, prototypointiin ja pilotointiin tuottaa tuloksia.

Mikä on tiedon ja tahdon rooli ennakoinnissa? Kumpi niistä on tärkeämpää?

Kummatkin ovat yhtä tärkeitä. Nykyään painotan tulevaisuuden aktiivisen luomisen tärkeyttä. Siinä tarvitaan tahtoa.

Missä itse haluat olla vuonna 2030? Mitä teet silloin työksesi?

Nyt teen monen tyyppisiä töitä: konsultointia, ennakointia ja tutkimusta, kirjojen ja artikkelien kirjoittamista, konseptisuunnittelua, graafista suunnittelua ja valokuvausta. Luulen, että jatkan samalla linjalla myös vuonna 2030.

Lisää tietoa: www.jarikoskinen.org, http://muuntuvailme.wordpress.com ja www.servicedesign.tv.

Mitä aihealueita Finpro ennakoinnissaan käsittelee?

Meillä Finprossa käsittelemme sekä ennakoinnin alkupäätä (Foresight) sekä loppupäätä (Insight). Foresight-toiminnoissa signaaleja kerätään ennakkoluulottomasti kaikilta osa-alueilta, kaikkialta eli kaikkea maan ja taivaan väliltä. Signaalien keräysvaiheessa ei ole olemassa huonoa tai väärää signaalia – toisen tuttu juttu voi olla toiselle täysin uutta. Insight-toiminnoissa viemme havaitut mahdollisuudet asiakkaan strategiaan ja innovaatioihin.

Miksi ennakointi on Finprolle tärkeää?

Pieni maa pysyy kilpailussa mukana ketteryydellään, joten Finprolle on tärkeää tunnistaa ilmiöitä ajoissa, jotta kansainvälistyvät yritykset pystyvät reagoimaan oikea-aikaisesti ja näin ei jäätäisi junasta. Finprolle on tärkeää löytää niitä kultajyviä, jotka edesauttavat suomalaisia kehittymään ja kehittämään tulevaisuuden menestystarinoita. Finprolla on loistavat mahdollisuudet tuoda tietoa Suomeen laajan oman ja kansainvälisen verkoston myötä.

Miten signaalityötä tehdään?

Meillä on käytössä Trendwiki-työkalu, johon kerätään systemaattisesti havaintoja ympäri maailman koko organisaation toimesta. Tämä tieto analysoidaan ja koostetaan trendikokonaisuuksiksi pari kertaa vuodessa. Tietoa tarkastellaan myös erikseen jokaisen toimialan kanssa sekä räätälöidyissä asiakasprojekteissa yhdessä asiakkaan kanssa.

Mitkä ovat olleet suurimmat haasteet ja toisaalta ilon aiheet ennakointityössä?

Suurimmat haasteet: Tietoon voi hukkua ja ei näe metsää puilta, objektiivisuus on tärkeää. Ajoituksen arvioiminen on haasteellista.

Ilon aiheet: kultajyvien löytäminen, se kutkuttava tunne, kokonaisuuksien tajuaminen, alati vaihtuvat aihealueet, laaja-alaisuus, mukava tiimi ja tiimityö, mielenkiintoiset keskustelut.

Mikä on tiedon ja tahdon rooli ennakoinnissa? Kumpi niistä on tärkeämpää?

Minusta tahto on tärkeämpää, ei voi työntää pässiä narussa ja sama pätee ennakointiin. Tietoa tulvii sisään, sitä ei voi välttää; sen näkemistä, kuulemista ja siihen törmäämistä. Ennakoinnissa proaktiivisuus on tärkeää. Ennakointitieto on eräänlainen työkalu, jonka tulisi herättää keskustelua ja auttaa varautumaan ja kehittymään.

Missä itse haluat olla vuonna 2030? Mitä teet silloin työksesi?

Tuntuu liian kaukaiselle ajatella työasioita vuonna 2030. Toivottavasti teen edelleen mielekästä työtä, mutta enemmän sitä haluaa ajatella niitä fiiliksiä, tunnelmia, jota elämä tarjoaisi tuolloin. Työn tulisi tarjota jatkuvia kehittymismahdollisuuksia ja mielekkäitä haasteita. Toivottavasti oma mieli olisi vielä tuolloin notkea eikä urautunut, ja että uteliaisuus ja innostuneisuus vaan kasvaisi. Koen omien näkökantojen uudistamisen ja tuulettamisen tärkeänä.

Mikko Ampuja toimii kehityspäällikkönä ja asiakkuusvastaavana 15/30 Researchilla, joka on nuorten ja nuorten aikuisten tutkimiseen sekä kuluttajatrendien ja heikkojen signaalien ennakointiin, etsimiseen ja hyödyntämiseen erikoistunut tutkimustoimisto. Hänen työnkuvaansa kuuluvat sekä perinteisten markkinatutkimusprojektien että ennakointiin liittyvien projektien toteutukset.

Mitä aihealueita 15/30 Research tutkimuksissaan käsittelee?

15/30 Research on saanut nimensäkin kohderyhmästä, jonka ymmärrys muodostaa toimintamme kivijalan. Tutkimme monipuolisesti nuorten ja nuorten aikuisten (usein juuri 15-30-vuotiaiden) arvoja, asenteita, kulutuskäyttäytymistä ja elämäntyylejä. Viime vuosina toimintamme on laajentunut ja olemme yhä enemmän tutkineet muutossignaaleja sekä -trendejä, jotka voivat koskettaa suomalaisia iästä riippumatta.

Miksi nuoret ovat aihealueena tärkeä?

Nuoret ovat erittäin mielenkiintoinen kohderyhmä kahdestakin näkökulmasta. Ensinnäkin nuoruuteen liittyy paljon kokeilunhalua ja uteliaisuutta, joten monet muutossignaalit ovat ensimmäisenä nähtävissä juuri nuorison keskuudessa. Esimerkiksi mediankäytön murros ja perinteisen television arvoaseman lasku näkyvät selvästi nuorten elämässä. Toinen mielenkiintoinen näkökulma on arvo- ja asennemaailman ilmiöiden vieminen tulevaisuuteen. On sanottu, että se mistä nuorena pidetään, sitä vanhana rakastetaan ja päinvastoin. Lisäksi Ronald Inglehart on esittänyt, että sukupolvet arvostavat niitä sosioekonomisia resursseja, jotka ovat olleet niukkoja heidän nuoruudessaan.

Kuinka tulevaisuus näkyy nuorisossa?

Vaikuttaa siltä, että nykyinen työ- ja suorituskeskeinen yhteiskunta tulee kokemaan muutoksia nuoremman sukupolven päästessä valtaan. Nykyisin jo 15-vuotiaat puhuvat oravanpyörästä hyppäämisestä ja kaksi kolmesta alle 30-vuotiaasta kokee kiireen olevan yksi arjen merkittävimmistä ongelmista. Elämälle kaivataan parempaa tasapainoa sekä lisää tilaa vapaa-ajalle ja sosiaalisten suhteiden hoitamiselle. Mielenkiintoisia asioita tapahtuu tällä hetkellä myös tosiaikawebin parissa.

Mitkä ovat olleet suurimmat haasteet ja toisaalta ilon aiheet ennakointityössä?

Suurimpana haasteena pidän ehkä ennakointityön muokkaamista yhä lähemmäksi yksittäisten ihmisten elämää. Hyvinkin korkealentoisesta maalailusta tulisi päästä yhä konkreettisempaan suuntaan, jotta myös yksittäiset ihmiset kokisivat ennakoinnin yhä tärkeämmäksi omassa työssään. Varsinaista yksilöä koskettavaa ennakointikulttuuria on hyvin harvassa organisaatiossa. Ilon aiheita ovat tietysti olleet onnistuneet workshopit tai esiintymiset, joissa huomaan avanneeni uusia ajatuksia ja mahdollisuuksia asiakkailleni.

Mikä on tiedon ja tahdon rooli ennakoinnissa? Kumpi niistä on tärkeämpää?

Tietoa pidän tietyllä tavalla edellytyksenä, mutta uskon myös, että sitä on tällä hetkellä jo paljonkin saatavana. Usein organisaatioiden tulisi mielestäni rakentaa oma ennakointikulttuuri, joka hyödyttää organisaatiota, mutta koskettaa myös yksilöä. Ja tämän kulttuurin rakentamiseen vaaditaan paljon tahtoa.

Missä itse haluat olla vuonna 2030? Mitä teet silloin työksesi?

Toivon, että 2030 olen yhä nykyisessä työyhteisössäni, parempaa paikkaa on tähän hätään vaikea keksiä. Luulisin, että parannamme yhä asiakkaidemme ymmärrystä ympäröivästä maailmasta ja autamme heitä tekemään oikeita päätöksiä. Keinoja tähän voi olla monia…

Mitä aihealueita Matkailu tänään ja huomenna käsittelee?
Matkailu tänään ja huomenna -tutkimus- ja kehittämisohjelma pyrkii vastaamaan matkailutoimijoiden ennakointitiedon moninaiseen tarpeeseen kansallisesta ja alueellisesta näkökulmasta. Ohjelman tavoitteena on tuottaa koottua, analysoitua ja helposti erityisesti pk- ja mikroyrityksissä hyödynnettävissä olevaa tietoa esimerkiksi matkailijoiden muuttuvista profiileista ja kuluttajakäyttäytymisen muutoksista, sosiaalisen median vaikutuksesta sekä taloustilanteen ja markkinoiden muutosten vaikutuksista. Tämän lisäksi pyrimme kehittämään matkailuyritysten tulevaisuusorientoituneisuutta kehittämällä menetelmiä ja työkaluja yritysten ennakointityöhön sekä lisäämällä alalle kouluttautuvien opiskelijoiden ennakointiosaamista integroimalla ennakointia ja tulevaisuuden tutkimusta heidän opintoihinsa.

Miksi matkailu on aihealueena tärkeä?
Matkailu on erityisesti Lapissa hyvin merkittävä työllistäjä. Sen vuoksi hyvin tärkeää tietää, mitä tulevaisuudessa mahdollisesti tulee tapahtumaan, jotta voitaisiin tiedon pohjalta tehdä tärkeitä strategisia ja operationaalisia päätöksiä alan kehittämiseksi. Matkailu on palvelualana myös sellainen, jonka täytyy nopeasti reagoida asiakasryhmissä tapahtuviin muutoksiin ja matkailijoiden tarpeisiin ja odotuksiin.

Mitkä ovat olleet suurimmat haasteet ja toisaalta ilon aiheet ennakointityössä?
Olen kokenut hyvin haastavaksi maassamme tehdyn hyvän alue- ja toimijakohtaisen työn, olemassa olevan mutta pirstaleisen osaamisen ja hyvien käytäntöjen sekä tehtyjen ennakointitoimenpiteiden kokoamisen kansalliseksi toimijaverkostoksi. Toimijaverkoston kannalta erityisen haasteellista on ollut toiminnan käynnistäminen, sen resursointi ja yhteisten painopisteiden, tavoitteiden ja vastuiden määrittely. Tutkimus- ja kehittämisohjelma on kuitenkin herättänyt paljon kiinnostusta monilta eri tahoilta ja ennakointi tuntuu tällä hetkellä olevan hyvin ajankohtainen teema. Jatkuva positiivinen palaute siitä, että vihdoinkin tartutaan tärkeään aiheeseen ja lähdetään rohkeasti viemään eteenpäin kansallisen matkailun ennakointiverkoston rakentamista, rohkaisee työssäni ja antaa paljon voimia taistella pieniä vastoinkäymisiä vastaan.

Mitä teette näillä tuloksilla?
Matkailu tänään ja huomenna –tutkimus- ja kehittämisohjelman ja kansallisen matkailun ennakointiverkoston kautta kerättävä matkailualan ennakointia tukeva tieto tullaan keräämään yhteen Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin toimesta. Tietoa tullaan levittämään matkailusektorin eri toimijoille mahdollisimman hyödynnettävissä olevassa muodossa sekä alueellisesti että verkoston jäsenten kautta myös kansallisesti. Pääpaino tulee olemaan sellaisen tiedon tuottamisella, joka olisi käyttökelpoista erityisesti matkailualan pk- ja mikroyritysten liiketoiminnan kehittämisessä.

Mikä on tiedon ja tahdon rooli ennakoinnissa? Kumpi niistä on tärkeämpää?
Pienen matkailuyrityksen näkökulmasta näen tahdon roolin korostuvan ennakoinnissa. Hyvin sesonkipainotteisella toimialalla korostuu selkeästi tulevaisuuden suunnittelu vain seuraavaa sesonkia silmälläpitäen, ja sesongin ollessa päällä eletään hyvin usein vain päivä kerrallaan. Tietoa ennakoinnin kehittämiseen ja tulevaisuusorientoituneeseen toimintaan on saatavilla (vaikkakin se on hyvin hajanaista), mutta sen kerääminen ja hyödyntäminen oman liiketoiminnan kehittämiseen vaatii pieneltä matkailuyritykseltä paljon tahtoa ja uskallusta nähdä seuraavaa sesonkia pidemmälle.

Missä itse haluat olla vuonna 2030? Mitä teet silloin työksesi?
Vuoteen 2030 mennessä haluan kehittää omaa osaamistani, jotta voisin tuolloin toimia asiantuntijan tehtävissä omalla aihealueellani. Se, työskentelenkö enää ennakoinnin tai matkailunkaan parissa jää nähtäväksi. Liian pitkän tähtäimen suunnitelmia en halua elämälleni tehdä vaan annan tuulen kuljettaa.

Tutustu myös aikaisempiin ennakoinnin tekijöihin.
Tiedätkö mielenkiintoisen ennakoinnin taitajan? Lähetä vinkki sähköpostitse: foresight@sitra.fi.

Mitä ennakointiin liittyviä aihealueita käsittelet työssäsi?

Tutkin täällä IIASA:ssa ilmiöitä, jotka heilauttavat meitä äkillisesti. Nyt juuri valmisteilla olevan tutkimusohjelman nimi on Extreme Events in Human Systems. Projektimme kehittää uusia menetelmiä yllättävien muutosten ennakointiin. Lisaksi koekäytämme menetelmiä, joiden avulla joko valtiot, yritykset tai muut organisaatiot, ovat niin joustavia, että jopa menestyvät tällaisissa äkillisissä muutoksissa.

Mikä on väitöskirjasi aihe?

Tutkin niitä tekijöitä, jotka joka määräävät sen, millaisia heikkoja muutossignaaleja organisaatiot havaitsevat ja ottavat huomioon suunnittelussaan. Olen rakentanut mallin kognitiivisista filttereistä, jotka siilaavat tietoa ja kehittänyt ajatuksia siitä, miten ne voidaan avata (saada mahdollisimman paljon muutostietoa) tai sulkea tarvittaessa.

Miltä näyttää tulevaisuudentutkimuksen tulevaisuus?

Täältä Wienistä katsottuna tuntuu siltä, että nyt on löydettävä uusia keinoja, joiden avulla saamme edes jonkinlaisen otteen yhä kompleksisemmasta maailmasta. Kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, ei tulevaisuudentutkimuskaan voi keskittyä ennakointiin, joka tapahtuu analyyttisesti menneiden tai nykyisten totuuksien pohjalta tulevaisuutta hahmottaen. Mitä voi tehdä silloin, kun tiedetään, että ainoa varma asia tulevaisuudessa on se, että jotkut asiat (kun tietäisi mitkä!) ovat aivan eri tavoin kuin nyt?

Mitkä ovat olleet suurimmat haasteet ja toisaalta ilon aiheet ennakointityössä?

Kas tuossa tulikin jo taklattua osa tästä kysymyksestä. Ilonaiheita on valtavasti. Minä teen täällä työtä matemaatikkojen kanssa (pomoni on maailmankuulu kompleksisuustutkija John Casti) ja suurimman osan ajasta ymmärrykseni on - mitenkä sen nyt sanoisi - aika vajavainen, mutta sitten kun saamme aikamme ihmeteltyamme mallin loksahtamaan niin, että sillä oikeasti voi ratkoa käytännön ongelmia (minun roolini täällä on tuoda käytännön laadullinen maailma projektiimme), nousee oikein pala kurkkuun. Parhaimmillaan löydämme hyvin yksinkertaisen tavan kuvata monimutkaista ilmiötä.

Mitä ennakointityön tuloksilla tehdään?

Minä käytän omassa työssäni ennakointia työkaluna, jonka avulla löydetään joustavia strategioita. Kun me tiedämme, ettemme tiedä, mitä emme tiedä, on parasta varautua mahdollisimman laajaan asioiden kirjoon. Kun me täällä ennakoimme erilaisia ääritiloja, emme suinkaan kuvittele, että ne sellaisenaan tapahtuvat, mutta käytämme niitä ajatustyökaluina. Yritys (tai mikseipä myös järjestö tai virasto) voi valita sellaiset kehittämishankkeet, jotka näyttävät tuovan menestystä, tapahtuu melkein mitä tahansa.

Mikä on tiedon ja tahdon rooli ennakoinnissa? Kumpi niistä on tärkeämpää?

Palaan taas siihen, että tulevaisuus on yllättävä ja tuntematon. Tietoa tarvitsemme vain mielikuvituksen tueksi, mikä mielestäni on tärkeintä. Olen omassa tutkimuksessani päätynyt siihen, että heikkojen signaalien kartoitus on mahdotonta. Me emme yksinkertaisesti voi nähdä jotain sellaista, joka ei jo jotenkin liity nykyiseen ajattelumalliimme. Joten tärkeintä onkin tutkia sitä, mikä on nykyinen käsityksemme ympäristöstä ja omasta toiminnastamme (vallitseva mentaalimalli) ja käyttää sitä lähtökohtana sille, että yritämme päästä mahdollisimman kauan pois päin nykytavastamme ajatella – mieluummin 360 astetta. Heikkojen signaalien kartoitusta tarvitsemme, mystistä kyllä, vallitsevan mentaalin mallin tunnistamiseen. Tärkeintä on siis tunnistaa se, mitä emme näe, ja siihen tarvitaan mielikuvitusta.

Missä itse haluat olla vuonna 2030? Mitä teet silloin työksesi?

Toivottavasti takaisin Porvoossa omassa työhuoneessani. Katselen ikkunasta Veckjärveä ja kirjoitan kirjaa, joka muuttaa maailmaa…

Mikä on MAPTEN?

Maatalouspoliittisen toimintaympäristön ennakointihanke MAPTEN (1.4.2007–31.03.2010) tuottaa päätöksenteon tarpeisiin vuoteen 2030 ulottuvia vaihtoehtoisia skenaarioita maa- ja elintarviketalouden tulevaisuudesta. MAPTEN-hankkeen vastuutaho on Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT). Hankkeessa ovat mukana myös Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos (PTT), Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) sekä Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskus. MAPTEN-hankkeen rahoittaja on maa- ja metsätalousministeriö.

Mitä aihealueita MAPTEN käsittelee ja miksi?

MAPTEN-hankkeen ytimessä ovat maa- ja elintarviketalouden ja sen toimintaympäristön muutokset niin globaalilla, EU- kuin kansallisellakin tasolla. Ilmastonmuutos, bioenergian tuotanto, väestönkasvu, kulutustottumusten muutokset sekä monet muut tekijät asettavat maa- ja elintarviketalouden ja sen toimijat uusien ongelmien eteen. Olennaista onkin tunnistaa muutostekijät, jotka liittyvät maa- ja elintarviketalouden fyysiseen ja institutionaaliseen toiminta-ympäristöön, tuotantoteknologiaan sekä tuotettujen hyödykkeiden tarjontaan ja kysyntään. Tämä toteutetaan asiantuntijanäkemyksiä kartoittamalla (delfoi) ja kvantitatiivisen vaikutusanalyysin keinoin. Koska kysymyksessä on päätöksentekoa palveleva tutkimus, keskeistä on myös esittää toimenpide-ehdotuksia siitä, miten ja millaisella maatalous- ja muulla politiikalla muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin voidaan vastata.

Mitkä ovat olleet suurimmat haasteet ja toisaalta ilon aiheet ennakointityössä?

Haasteet ja ilot ovat kummunneet pitkälti samasta lähteestä eli toimintaympäristön nopeista ja ennakoimattomista muutoksista. Ruokakriisi ja finanssikriisiä seurannut talouden taantuma muuttivat kummasti käsityksiä siitä, miltä maailma ja maa- ja elintarviketalous näyttävät vuonna 2030. Erityinen ilonaihe on ollut se, että tietyissä ”ääriskenaarioissa” olemme jo valmiiksi aika osuvasti osanneet ennakoida nykyisenkaltaisen kehityksen seuraamuksineen. Suurin haaste puolestaan on se, että perusura- eli business-as-usual -skenaariot menevät nyt jotakuinkin uusiksi.

Mitä teette näillä tuloksilla?

Kuten edellä on jo todettu, tulosten on tarkoitus palvella maatalouspoliittista ja muuta yhteiskunnallista päätöksentekoa. MAPTEN-hanke järjestääkin marraskuussa 2009 Tulevaisuusfoorumin, jossa hankkeen keskeiset tulokset esitellään ja jossa niistä keskustellaan poliittisten päättäjien ja muiden maa- ja elintarviketalouden keskeisten toimijoiden kanssa. Tämän jälkeen hankkeen tulokset julkaistaan ja luonnollisesti toivomme, että ne omalta osaltaan auttavat kehittämään mielekkäät tulevaisuuden toimintastrategiat suomalaiselle maa- ja elintarviketaloudelle.

Mikä on tiedon ja tahdon rooli ennakoinnissa? Kumpi niistä on tärkeämpää?

Sanotaan, että tahto vie vaikka läpi harmaan kiven. Useimmiten on kuitenkin mielekkäämpää kiertää kivet kuin ehdoin tahdoin puskea niiden läpi, joten sanoisin, että tieto tarjoaa mahdollisuuden suunnata tahto järkevällä tavalla. Tässä(kin) asiassa tieto on siis valtaa!

Missä itse haluat olla vuonna 2030? Mitä teet silloin työksesi?

Olen jo sen ikäinen, että vaikka nykyinen hallitus ja sen seuraajat menestyisivät työurien pidentämisessä merkittävästikin, olisin vuonna 2030 hyvin todennäköisesti jo eläkkeellä tai juuri eläköitymässä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ennakointi ja tulevaisuuden pohdiskelu olisivat lakanneet kiinnostamasta. Niinpä kuvittelisinkin, että olisin juuri aloittanut ”testamenttini” eli tulevaisuudentutkimuksen ”oikeaa” tekemistä kuvaavan interaktiivisen monimediatietosisällön työstämisen…

Tiedätkö mielenkiintoisen ennakoinnin taitajan? Lähetä vinkki sähköpostitse: foresight@sitra.fi.

Mikä on Oivallus?

Oivallus on EK:n koordinoima kolmivuotinen projekti, jossa ennakoidaan (tulevaisuuden) verkostojen osaamistarpeita. Miksi? Siksi, että verkostoituminen muuttaa nykyisiä luokitteluja, luo uusia ammatteja, jopa toimialoja. Vastaavasti osaamistarpeet ovat muutoksessa.

(Tulevaisuus on suluissa, koska tulevaisuuden verkostot voivat hyvin olla jo tämän päivän verkostoja.)

Mitä aihealueita Oivallus käsittelee ja miksi?

Oivalluksessa tarkastellaan tulevaisuuden osaamistarpeita kolmella alueella: Elämisen infra, Paikkaan ja aikaan sitomattomat palvelut sekä Uudet liiketoiminta-alueet. Tarkastelualueet on päätetty Oivalluksen ohjausryhmässä, ja niiden ympärille on muodostettu työryhmät.

Halusimme keskittyä caseihin, jotka eivät suoraan viittaa tämän päivän toimialoihin, mutta ilmentävät kuitenkin tärkeinä pitämiämme elementtejä; jotain fyysistä, jotain aineetonta ja jotain edellisiä kokeilevampaa. Tarkastelualueiden otsikot jätettiin tarkoituksella väljiksi, jotta työryhmien tekemä ennakointi olisi mahdollisimman vähän ennakoitua.

Mitkä ovat olleet suurimmat haasteet ja toisaalta ilon aiheet ennakointityössä?

Suurin haaste: Tarttua ilmiöihin, joihin oma ajattelu ei valmiiksi viitota.

Suurimmat ilon aiheet liittyvät samaan asiaan, siitä kun nappaa kiinni itselleen vieraasta ilmiöstä tai näkökulmasta ja kykenee vielä miettimään tällaisen asian syy-seuraus-suhteita. Minun kohdallani tämä tapahtuu parhaiten kuuntelemalla ja tarkkailemalla muita ihmisiä, ei esimerkiksi lukemalla. Siksikin olen kerännyt Oivallus-hankkeeseen mahdollisimman paljon eri tavoin herätteleviä keskustelukumppaneita.

Mitä teette näillä tuloksilla?

Viime kädessä Oivallus-hankkeen tuloksilla pyritään vaikuttamaan koulutuspolitiikkaan, siihen, mitä Suomessa opiskellaan ja opitaan, jotta yritykset saisivat tulevaisuudessa tarvitsemiaan osaajia.

Mikä on tiedon ja tahdon rooli ennakoinnissa? Kumpi niistä on tärkeämpää?

Ennakointi on monessa tulevaisuuden tekemistä, siksi tahdolla on todella suuri merkitys. Ennakointia tekevät ovat kuitenkin lähtökohtaisesti voimakkaasti tahtovia tahoja ja henkilöitä. Siinä mielessä haasteet saattavat liittyä tahtoa enemmän tietopohjaan. Historia, nykyhetki ja tulevaisuus linkittyvät niin monimutkaisesti yhteen, että ainoa keino käsitellä järkevästi tätä kokonaisuutta, on tehdä sitä porukassa, jossa on eri asioita painottavia ja eri asioista tietäviä ihmisiä.

Missä itse haluat olla vuonna 2030? Mitä teet silloin työksesi?

Spontaani reaktio kysymykseen on laskea minkä ikäinen on vuonna 2030 ja sen kautta miettiä mitä elementtejä elämään silloin kuuluu. Apua. Ikä määrittää tekemisiä ihan liikaa. – Tässä asiassa tahdolla pitäisi olla isoin rooli.

Vuonna 2030 elän ympäristössä, jota kaksikymmentä vuotta aikaisemmin olisi kutsuttu kansainväliseksi. 2030 tätä ympäristöä kuvataan jollain muulla tahtotila-adjektiivilla. Työkseni teen sitä missä olen parhaimmillani, mutta haaveilen, kuten vuonna 2009, kädentaitoammatista, esimerkiksi nahkakenkien suunnittelusta, että tekisi jotain konkreettista, jotain, jonka tulokset näkisi tässä ja nyt.

Tiedätkö mielenkiintoisen ennakoinnin taitajan? Lähetä vinkki sähköpostitse: foresight@sitra.fi.