Foresight.fi

Slow-liikkeen guruksi sanottu Carl Honoré ja muita huippupuhujia nähdään Lahdessa 24.-25.3.2010 Designing Slow Life -konferenssissa, joka järjestetään OLO.MUOTO’10-messujen yhteydessä Lahti Hallissa. Konferenssi kokoaa Lahteen muotoilun, palvelumuotoilun sekä hyvinvoinnin kansainvälisiä osaajia. Ideana on keskustella ja kehittää palveluita, joissa pääteemana on parempi, hitaampi ja merkityksellisempi elämä. Ohjelman sisältö sopii kaikille luovien alojen, liiketoiminnan ja hyvinvoinnin koulutusalojen asiantuntijoille ja ammattilaisille.

Julkaisimme samasta aiheesta Kohtuullistamisen jäljillä -raportin viime syksynä. Silloin aihe sai aikaan keskustelua, joka jäsentyi toisaalta ympäristö- ja hyvinvointinäkökulman kautta ja toisaalta talouskasvua vaativan näkökulman kautta. Raportissa tarkastellaankin erilaisia kohtuullistamisen maailmoita, ja pohditaan, voisiko kohtuullinen työelämä olla suomalainen sosiaalinen innovaatio.

• Jaa kirjanmerkki

Tulevaisuudentutkimuksen piirissä on pitkään ennakoitu maailmantalouden painopisteen siirtymistä asteittaista Yhdysvalloista ja Euroopasta Aasiaan. Mitä Aasiassa on tapahtumassa? Miten suomalaisten yritysten tulisi nyt ennakoida Aasian tulevaa kehitystä ja erityisesti ASEAN-maiden markkinoita?

Tässä kirjoituksessa Suomen Thaimaan suurlähettiläs Sirpa Mäenpää vastaa Thaimaan ja Aasian tulevaisuudennäkymiin liittyviin kysymyksiin. Haastattelu on tehty 1.3.2010 Bangkokissa, Bangkokin suurlähetystössä.

Jari Kaivo-oja (JK): Miltä Thaimaan ja yleisemmin ASEAN-maiden tulevaisuus näyttää tällä hetkellä? Tarjoaako toimintaympäristö mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille? Millä liiketoiminnan alueilla erityisesti?

Sirpa Mäenpää (SM): Täällä päin ASEAN-maiden, mukaan lukien Thaimaan, tulevaisuuden näkymät ovat hyvät pitemmällä aikavälillä. Taloudellinen kasvu on paljon korkeampi kuin Euroopassa eli markkinat kasvavat. Lisäksi on otettava huomioon ASEAN-maiden välinen integraatio ja vapaakauppasopimusten (mm. Kiina, Intia, Australia) myötä saavutettavat muut alueen markkinat. Esim. tämän päivän Nation-lehdessä on juttu, kuinka Japani näkee Thaimaan hubina, josta käsin tuotetaan televisioita Intiaan ja autoja Australiaan.

ASEANin yhteismarkkinoiden pitäisi olla tulliton sisämarkkina vuoteen 2015 mennessä. Jo nyt monet ASEAN-maiden sisämarkkinoiden peruspiirteet ovat toteutumassa. Sisämarkkinat kasvavatkin nopeasti. Esim. Thaimaan vienti kasvoi tammikuussa 2010 noin 9 % edelliseen vuoteen verrattuna EU-alueelle ja 16 % USA:an, mutta 67 % ASEAN-alueelle ja 94 % Kiinaan.

Yleiskommenttina täällä oleva yritys arvioi, että Thaimaa on monessa suhteessa hyvä yhdistelmä edullista, mutta tarpeeksi kehittynyttä yhteiskuntaa. Alueellisen toimiston tai tuotantolaitoksen pitäminen Thaimaassa on monessa suhteessa edullisempaa kuin esim. Kiinassa.

En korostaisi liikaa Thaimaan tämän hetken poliittisia ongelmia. Kun keskustelen täällä toimivien yritysten kanssa siitä, kuinka päiväkohtaiset poliittiset ongelmat ovat käytännössä vaikuttaneet heidän toimintaansa, vastauksena on, että ei juuri mitenkään. Luonnollisesti esimerkiksi infrastruktuurin alalla toimiville yrityksille on tärkeää, millaisia ratkaisuja hallitus tekee pitkän aikavälin kehityssuunnitelmiensa suhteen tai edetäänkö kolmannen sukupolven verkkoihin, mutta he eivät mittaa Thaimaan poliittista riskiä päiväkohtaisten tunnelmien kautta.

Kysymyksiisi tarjoaako toimintaympäristö mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille ja millä liiketoiminnan alueilla erityisesti, löytyy suorat vastaukset Finpron Thaimaan maaprofiilista. Sivulta löytyy linkki itse maaraporttiin. Raportti avaa suomalaisille yrityksille Thaimaan mahdollisuuksien kirjon, joka on todella laaja.

Kansainvälinen trendi Aasiasta: Thaimaassa finanssipalveluita räätälöidaan tyylikkäästi erikseen naisasiakkaille.

JK: Mitä suomalaisten yritystoimijoiden ja muiden toimijoiden kannattaa erityisesti huomioida, jos ja kun ne tulevat Thaimaaseen?

SM: Finpron maaraportissa on tähänkin kysymykseen löydettävissä suoria vastauksia. Suosittelen sen huolellista lukemista. Vaikka paljon korostetaan paikallisen partnerin löytämistä ja pitkäjänteisiä henkilösuhteita, eräs pitkään Thaimaassa toiminut suomalainen taloudellinen toimija korosti, että vaikka vieraan kulttuurin erilaisuutta on syytä kunnioittaa, käytännön liiketoiminnassa on paljon samankaltaisuutta koko maailmassa. Yrityksissä toimialoittain on usein samankaltaiset maailmanlaajuisesti toistuvat samankaltaisuudet. Eli ei pidä olettaa, että kaukaisessa kulttuurissa toimitaan täysin toisin, vaan voi käyttää hyväksi omia kokemuksia omalta uralta omasta maasta.

EU on listannut markkinoillepääsyn esteitä Thaimaassa. EU-delegaatiossa Bangkokissa toimii suomalainen asiantuntija Pekka Penttilä. Esim. ulkomaalaisomistukselle on rajoituksia, kuten 49 %:n katto palvelualoilla. Suomalaisen yrittäjän on hyvä olla tietoinen näistä esteistä. Toisaalta Thaimaan Board of Investment myöntää etuuksia, esim. jopa 8 vuoden yritysverohelpotuksia, maahan tehtäville investoinneille.

JK: Mitä Suomen tulisi tehdä omassa tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikassaan tulevaisuudessa, jotta suomalaisilla olisi mahdollisuuksia menestyä Aasian ja Kiinan markkinoilla?

SM: Suomen innovaatiopolitiikka onkin monimutkaisempi kysymys. Olen itse tällä hetkellä aika nöyrä kaiken taloudellisen alan julkisen politiikan hahmottelun suhteen, kun ympäristössä tapahtui niin strategisia muutoksia globaalin talous- ja rahoituskriisin yhteydessä. Eli oli vähemmän tärkeää, millaiset strategiat ovat, sen sijaan että ollaan toimintakykyisiä heittämään vanhat strategiat syrjään ja tekemään nopeasti uusia strategisia ratkaisuja nopeastikin muuttuvassa toimintaympäristössä.

Edellinen tehtäväni liittyi Lähi-itään ja Afrikkaan, ja toin sieltä mukanani joitain kysymyksiä Aasiaan. Asiat, joita henkilökohtaisesti seuraan juuri nyt heikkoina signaaleina suomalaisen talousjärjestelmän mahdollisina tulevaisuuden vahvuuksina tai heikkouksina liittyvät mm. siihen, että monet menestyneet suomalaiset vientiyritykset ovat onnistuneet muuttamaan konseptiaan niin, etteivät vain kauppaa tuotettaan, vaan tosiaan kuuntelevat asiakasta ja muokkaavat toimintaansa asiakkaalta tulevien viestien mukaan. Tämä on johtanut kauempana Suomesta esim. huoltotoimintojen vahvistumiseen, management-palveluihin tai muihin uusiin avauksiin. Nämä tavaravientiin liittyneet palvelut ovat usein olleet jo sinänsä hyvin tuottoisia toimintoja ja auttaneet myös markkinaosuuden kasvattamisessa.

Täällä näen, kuinka tänne perustetut yritykset on välillä paikallistettu, eli niissä ei ole enää välttämättä juuri ketään suomalaista. Toimin itse organisaatiossa, jossa joudumme tarkkaan pohtimaan ”miximme”, eli paljonko meillä on kenttäorganisaatioissa eli Suomen suurlähetystöissä Helsingistä lähetettyjä organisaatiossa kouliintuneita suomalaisia, paljonko erityisesti kuhunkin tehtävään ulkoa palkattuja suomalaisia ja paljonko taas paikallisia oman yhteiskuntansa hyvin tuntevia ihmisiä.

Siksi jään välillä miettimään, että onkohan suomalaisten yritysten etabloitumisessa maailmalla niiden tuotantolaitoksissa tai myyntikonttoreissa henkilöstökokoonpano mietitty loppuun asti. Jos kenttäpiste on vahvasti paikallistettu, käykö väki sieltä Suomessa tai tuleeko yrityksen johto riittävän usein käymään kenttäpisteessään. Kulkevatko asiakkailta tulevat viestit jatkossakin Suomeen tuotekehitykseen asti?

Olen nähnyt myös herkullisia esimerkkejä lähellä asiakkaita tehtävästä tuotekehityksestä. Se ei ole pois suomalaisesta työllisyydestä tai tuotekehityksestä, vaan täydentää sitä erinomaisesti osana luovaa verkostoa.

Mielestäni innovaatiopolitiikan määräytymisessä on syytä kuunnella ensi sijassa innovaatioiden tekijöitä yrityksissä ja yliopistoissa, kunhan he vain ottavat huomion myös innovaatioiden käyttäjien/asiakkaiden tarpeet ja palautteen. Siksi en tässä yritä itse valita esittelemiesi innovaatiotoiminnan mallien välillä.

JK: Kiitokset mielenkiintoisesta haastattelusta!

• Jaa kirjanmerkki

Palveluliiketoiminta on keskeinen asia Suomen kansantaloudessa. Palvelut työllistävät suomalaisia merkittävässä määrin ja tulevaisuudessa yhä enemmän suhteessa kaikkiin työllistettyjen määrään. Yhä enemmän modernit yritykset siirtyvät pelkästä tuotteiden myynnistä laajojen palveluratkaisujen tarjoamiseen. Yritykset eivät myy palveluita pelkästään kuluttajille. Tärkeä osa palveluliiketoimintaa on business-to-business -liiketoiminta (B to B), business to government -liiketoiminta (B to G) sekä business to networks -liiketoiminta (B to N). Palveluliiketoiminta ei ole pelkästään kuluttajille suunnattuja palveluita (B to C -toimintaa). Se on paljon muutakin.

Kaikki nämä eri palveluliiketoiminnan pääliiketoimintamallit edellyttävät useimmissa tapauksissa huippuosaamista ja huipputasoista palveludesignin ja digitaalisten e-liiketoiminnan työkalujen hallintaa (ks. Service design - Perspectives on turning points in design, pdf). Palveluliiketoiminta on yhä harvemmin alhaisen osaamistason liiketoimintaa kuten monet tahot vieläkin virheellisesti ajattelevat. On valitettavaa, että Suomessa ei ole panostettu oikeassa mittakaavassa palveluinnovaatiotoimintaan. Lasku tästä virheestä on nyt noin 40 miljardin euron mittaluokkaa, kuten totesimme joulukuussa 2009 Talouselämä-lehdessä tutkija Valtteri Kaartemon kanssa julkaistussa kolumnissamme. Siksi monet Yhdysvaltain, Ruotsin ja Tanskan yritykset menevät Suomen edellä näille laajeneville palveluliiketoiminnan markkinoille. Tähän tilanteeseen olisi nyt saatava muutosta aikaiseksi ja nopeasti.

Palveludesign-osaaminen on yhä tärkeämpi strateginen osaamisalue yrityksille. Yritykset joutuvat miettimään huolella palveluiden tarjontaketjuja ja uusia palveluliiketoiminnan liiketoimintamalleja. Eri klustereissa on tarjolla hyvin laaja kirjo erilaisia palveluliiketoimintoja. Eräs laajuudeltaan hyvin kattava liiketoimintamalli on täyden palvelun palvelusopimus, jossa tarjotaan kaikki asiakkaan tarvitsemat palvelut yhden palvelusopimuksen puitteissa. Rajoitetumpaa palvelutoimintamallia edustavat toimintoperusteiset funktionaaliset palvelusopimukset, jotka ovat luonteeltaan selvärajaisia logistisia palvelusopimuksia. Yritykset, jotka pystyvät tarjoamaan funktionaalisia palvelusopimuksia, ovat tulevaisuuden menestyjiä.

Palvelusopimus voi liittyä mm. omistusjärjestelyihin, henkilöstöön, kiinteistöön, ylläpitoon, huoltoon, operaatiotoimintoihin tai maksujärjestelyihin. Palvelusopimusten avulla yritykset voivat vapauttaa pääomiaan ydinliiketoimintojensa ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Tämä merkittävä kansantaloudellinen näkökulma tulee esiin harvemmin palveluinnovaatioiden taloudellisesta merkityksestä keskustellessa.

Rajoitettuja palvelusopimusmalleja on olemassa useita erityyppisiä. Yhteistä näille palvelusopimusmalleille on se, että toimiakseen ne tarvitsevat palveluorientoitunutta kokonaisarkkitehtuuria. Kansainvälisessä palvelutieteellisessä kirjallisuudessa on alettu tässä yhteydessä puhua Service-Oriented-Architecture -ajattelumallista, eli ns. SOA-paradigmasta.

Mitä palveludesign sitten tarkoittaa? Yleensä palveludesign merkitsee korkeaa lisäarvoa asiakkaalle tuottavaa integroitua palveluiden ratkaisukokonaisuutta, jossa eri palveluiden tarjoajien tuottamat palvelut tarjotaan suunnitelmallisesti ja integroidusti loppuasiakkaille. Palvelukokonaisuus voi liittyä jonkin itse palvelujärjestelmän rakentamiseen, toimintaan, ylläpitoon tai järjestelmän kokonaisrahoitukseen.
Kokonaispalvelusopimukset voivat sisältää nämä kaikki eri elementit eli rakentamisen, toiminnan, ylläpidon ja huollon sekä koko hankkeen rahoituksen. Suomessa on vain harvoja toimijoita, jotka kykenevät integroituun kokonaispalvelusopimustoimintaan. Usein kokonaispalvelusopimukseen liittyy myös toiminnassa tarvittavien koneiden ja laitteiden vuokraus- ja leasing-palvelut sekä turvapalvelut.

Muita keskeisiä liiketoimintamalleja ovat toimintoperusteiset sopimukset, integroidut ratkaisut, funktionaaliset tuotteet, funktionaaliset myyntituotteet, palvelupaketit, tuote-palvelu-sopimukset, tuotteen elinkaaren laajennuspalvelut, kemian alan johtamis- ja tukipalvelut (mm. laboratoriopalvelut) sekä energiapalvelusopimukset. Nämä kaikki edellyttävät palveludesignin huolellista suunnittelua ja toteutusta. Tyypillisiä suunniteltavia kokonaisuuksia palveludesigntoiminnassa ovat omistusjärjestelyt, rahoitus, tuotantohenkilöstön järjestäminen, huoltotoiminnot, maksujärjestelmät, asiakkuussopimukset, sijaintijärjestelyt sekä kierrätys- ja jätehuoltopalvelut.

Asiakkaat yhä harvemmin haluavat ostaa kaikkia tuotteita omiksi itselleen. Sen sijaan asiakkaat yhä useammin haluavat ostaa funktionaalisia ja laadukkaita palveluita sovittuna ajankohtana tarpeen mukaan. Ulkoistetut ja selkeästi rajatut ja määritellyt yrityspalvelut on selvästi kasvava palveluliiketoiminnan muoto. Usein kyseessä ovat ns. tuote-palvelu-järjestelmät, jotka sisältävät hyvin huolella suunnitellun palveludesign-kokonaisuuden. Teollisessa yhteiskunnassa tarvittiin laadukasta teollista muotoilua, mutta palveluyhteiskunta tarvitsee toimiakseen huipputasoista palveludesignia.

Mitä tämä kaikki merkitsee suomalaiselle teollisuudelle? Esimerkiksi metalli- ja metsäteollisuutemme tulisi omaksua palveludesign-osaamisen aktiivinen hyödyntäminen osaksi toimintaansa. Sekä metsä- että metalliteollisuuden tulisi tulevaisuudessa pystyä tarjoamaan asiakkailleen kokonaismetsäpalvelusopimuksia ja kokonaismetallipalvelusopimuksia eri elementteineen. Sama koskee laivanrakennusteollisuutta ja koko muuta rakennus- ja remontointiteollisuutta. Myös kemianteollisuudessa, teknologiateollisuudessa ja kaikilla muillakin perinteisillä teollisuuden aloilla olisi syytä pohtia palveludesign-osaamisen kehittämistä ja uusia palveluinnovaatioita. Uskon, että Suomi kansantaloutena voisi nostaa jalostusastettaan ja tuottavuuttaan huomattavasti uudella palveluasenteella ja laadukkaalla palveludesign-osaamisella.

Tällaisten laajempien kokonaispalvelusopimusten tai muiden liiketoimintamallien tarjoaminen edellyttää palveluiden ja tuotteiden integroitua konseptointia ja laadukasta suunnittelua, johon osallistuvat monitieteelliset asiantuntijaryhmät. Tämän tyyppistä moniammatillista yhteistyötä tulisi kehittää huomattavasti laajemmassa mittakaavassa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteydessä. Soveltavan huippuosaamisen tarve on kova palveluliiketoimintaosaamisen alalla.

• Jaa kirjanmerkki

Tulevaisuuden tutkimuksen seura on aloittanut heikkojen signaalien keräyksen tämän vuoden Tulevaisuusfoorumi-tilaisuutta varten, ja niiden kerääminen jatkuu lauantaihin 13.3.2010 asti. Tänä vuonna Tulevaisuusfoorumi kerää heikkoja signaaleja osallistujien omilta asiantuntijuusalueilta teemalla Arjen asiantuntijuus.

Nyt sinäkin siis voit osallistua signaalien keräämiseen, vaikka et osallistuisikaan itse foorumiin 20.3.2010 Otavan opistolla.

Seura ohjeistaa signaalien kerääjiä näin: Älä toista päämedioissa jo moneen kertaan käsiteltyjä ilmiöitä, jotka ovat kaikille tuttuja - varsinkaan epämääräisiä tulevaisuudenuhkia - vaan keskity sellaisiin asioihin, jotka hallitset työsi, koulutuksesi tai harrastustesi ansiosta. Tällä kertaa Tulevaisuusfoorumi keskittyy juuri tämänlaisen erikoistuneen
osaamisen, tietämisen ja tekemisen asiantuntijuudesta nouseviin signaaleihin.

• Jaa kirjanmerkki

Hyvää wieniläistä kahvia, Bachia ja vanha Suomen Kuvalehti. Ulkosuomalaisen sunnuntaiaamun iloja.

Suomen Kuvalehti kertoi Juha Jokelan uusimmasta näytelmästä. Se on otsikoitu osuvasti: Esitystalous (menkää te, jotka voitte, katsomaan se Espoon teatteriin). Näytelmän mukaan kaikki on sitä, miltä se kalvoilla, netissä tai lehdessä näyttää, ja sen pohjalta päätökset tehdään. Minä huomasin tulevani aamun leppoisuudesta huolimatta kiukkuiseksi.

Mikä ”esitystaloudessa” minua niin ärsyttää?

Esitystalous tuntuu pinnalliselta - heppoiselta? Minäkö niin yksinkertainen, että olen Foxin TV-uutisten (on kuulemma USA:n luotettavin uutiskanava!) tai näppärien kalvoesitysten vaikutettavissa?

Oma tutkimukseni perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin (enemmän asiasta tietävät herrat Berger ja Luckmann, ks. Berger P.R. & Luckmann T (1995) Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen, Gaudeamus).

Todellisuus on sosiaalinen konstruktio. Yhteinen näkemys asioiden tilasta syntyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, etupäässä naamakkain keskustellessa, mutta myös paperilla/kuvaruudulla. Ja tämä pätee hyvin ennakointiin. Ennakointi ei kaikkineen ole mitään muuta kuin jonkun porukan yhteinen käsitys tulevaisuudesta, joka raportoidaan mahdollisimman terävässä muodossa. Tämän minä hyväksyn mennen tullen, mutten esitystaloutta?

Kuka meistä vetää veteen sen viivan, jonka toisella puolella on esitystalouden helppohintainen manipulointi ja toisella puolella vakavasti otettava tieto? Kenen viivaan me luotamme? Voisivatko tiedon tuottamiseen käytetty aika tai taustatiedon määrä olla kriteereitä? Nopeasti tuotettu tai huonosti selvitelty on huonoa?

Ei toimi.

Päinvastoin. Tutkimusten mukaan päätökset, jotka tehdään nopeasti rajatun informaation varassa ovat parempia kuin ne, joita valmistellaan pitkään ja perusteellisesti. Toimintaympäristöä leimaa entistä suurempi epävarmuus ja muutosten nopeus. Niinpä ei voida olettaa automaattisesti, että nopea reagointi ja perusteellisten tutkimusten puuttuminen johtaa huttutietoon.

Pakko palata sunnuntaiaamunakin työasioihin. Viimeisimmän tutkimusponnistuksen johtopäätös oli, että ainoa keino pärjätä monimutkaisessa ymparistössä on olla mahdollisimman paljon vuorovaikutuksessa toimintaymparistön kanssa.

Esitystalouden kohdalla tämä tarkoittaa sitä, etta tie kuulijan ja esittäjän välillä on kaksisuuntainen. Esittäjän tulisi olla niin kiinnostava, että saa vastaanottajan ottamaan selvää kuulemastaan, tarkistamaan taustaoletuksia ja sanomaan oman mielipiteensä.

Onko esitystalous kaksisuuntainen? Miten oli Espoon teatterin näytelmässä? Kertokaa, kun tiedätte.

• Jaa kirjanmerkki