Foresight.fi

Vasemmistolla tarkoitan tässä yhteydessä laajasti ottaen Euroopan ja Suomen puoluevasemmistoa (ml. sosialidemokraatit), mutta erityisesti huomioni koskevat Vasemmistoliittoa.

Vasemmiston kannatus on Suomessa matalammalla kuin koskaan. SDP on tarkistanut linjaansa oikeistopopulismin suuntaan, ja on entistäkin kyseenalaisempaa pitää puoluetta erityisen vasemmistolaisena. Jo aiemmin SDP kunnostautui Lipposen hallituksessa hyvinvointivaltion purkajana. Puolueen linjaukset ovat parhaimmillaankin ankkuroituneet suhteellisen hyvin toimeentulevan ammattityöväestön taloudellisiin etuihin.

Vasemmistoliitto yrittää nostaa vasemmiston lippua Vasemmisto-nimikkeen turvin, mutta imagonkohotus ei onnistu ellei kasvogalleria vaihdu. Uusi puheenjohtaja on kieltämättä tuonut lisää draivia puolueen viestintään, mutta kun muut - nuoret ja vanhat - mastodontit laahaavat kivirekenä perässä, on vaikea nähdä kuinka nuoren puheenjohtajan ihmisläheisyys voisi muokkautua auktoriteetiksi puolueen sisäisissä taistoissa.

Vielä perustavampi ongelma on vasemmiston todellisen kriisitietoisuuden puute ja siitä seuraava sisällöllinen passiivisuus. Vasemmiston 40-80-lukulainen idea oli julkisen sektorin kasvattaminen. Ilman realistista talouspolitiikkaa ja elinkeinopolitiikkaa tällainen jakopolitiikka ei voisi enää toimia edes suotuisassa ilmapiirissä. Valtiojohtoisten kollektiivisten ratkaisujen aika on auttamatta ohi - uuden ajan ihminen on yksilö ja haluaa rakentaa oman yhteisöllisyytensä itse.

Ekologisista kysymyksistä on vasemmistossa puhuttu jo yli 30 vuotta, mutta yhä voidaan vastustaa hallituksen ehdottamia energiaveroja esittämättä mitään omaa tilalle.

Suuren visionäärisen idean tai utopian puute ajaa vasemmiston keskinäiseen nokitteluun. Hyvätkin yhteiset kirjaukset romutetaan epäuskottavalla julkikuvalla. Mikä eteen 2011 vaaleissa? Vasemmistoliitolla on kyse eloonjäämistaistelusta. Jos vaalit eivät johda todelliseen uudistumiseen, hajoamisprosessin käynnistyminen on todellinen uhkakuva.

• Jaa kirjanmerkki

Vuonna 1981 Sitra julkaisi raportin ”Suomen talous 2010”. Viime viikolla julkaistiin arviointi siitä, kuinka oikeaan tuo raportti osui: Ennustuksesta jälkiviisauteen.

Arvioinnissa toimitaan samoin kuin vuoden 1981 raportissa: se on kokoelma toimiala-asiantuntijoiden kirjoittamia kuvauksia sekä kokonaisuuden yhteen vetävä pääraportti. Ennustusten oikeaan osumista arvioimaan on jopa saatu laajalti samoja asiantuntijoita jotka tekivät alkuperäiset kuvaukset – kaksi kolmasosaa kirjoittajista on alkuperäisiä. Raportin toimittaja on Bertil Roslin, joka oli Sitran kakkosmies vuonna 1981.

Raportti tarjoaa erittäin mielenkiintoisia huomioita, sekä ennakoinnista ja sen helppouksista ja vaikeuksista yleensä, että myös yksittäisistä onnistumisista ja epäonnistumisista, kuten onko helpompaa ennustaa isoa kokonaisuutta (Suomen talous) vai sen osia (toimialat) tai miksi ”helpotkin” ennusteet kuten Suomen väestömäärä voivat mennä pieleen. Raportissa väestö vuonna 2010 oli näet arvioitu 10% pienemmäksi kuin se nyt on. Lisäksi tarjolla on erinomainen katsaus Suomen taloushistoriaan viimeisten 30 vuoden ajalta.

• Jaa kirjanmerkki

Maatalouspolitiikassa varaudutaan jo vuonna 2014 alkavan Euroopan unionin seuraavan ohjelmakauden sisältöön ja kehyksiin. Maatalouden osalta ja laajemminkin globaalin ruokahuollon toimivuuden näkökulmasta keskustelua seuraavan ohjelmakauden painotuksista tai painotusten muutoksista on käyty jo usean vuoden ajan. Yleisessä keskustelussa ennakoidaan sekä maatalouspolitiikan nykysisällön kehityslinjausten jatkumoa ilman suuria uudistuksia että vallankumouksellisempia sisältö- ja linjausmuutoksia EU-politiikassa. Ruoan saatavuus, turvallisuus, ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen, ympäristökuormitus ja bioenergiapainotukset ovat usein keskustelussa toistuvia aiheita.

Toimintaympäristön pelisääntöjen muuttuessa ja muutosnopeuden jatkuvasti kiihtyessä käynnistettiin myös pari vuotta sitten ”maatalouspoliittisen toimintaympäristön ennakointihanke, MAPTEN”, jossa tarkasteltiin, minkälaisia politiikkahaasteita vuoden 2013 jälkeiseen ohjelmakauteen liittyy sekä laajemminkin alan kehitystä vuoteen 2030 saakka. MAPTEN -hankkeessa luotiin vaihtoehtoisia ääriskenaarioita maa- ja elintarviketalouden kehityksestä niin globaalilla kuin paikallisellakin tasolla, joilla pyrittiin konkretisoimaan sitä, minkälaisia tulevaisuuspolkuja joko haluamme astella tai joudumme astelemaan.

Kesällä julkistetuissa tuloksissa hankkeen yhdessä osiossa reilun 100 hengen asiantuntijapaneeli arvioi tulevaisuuden muutoksia, muutostekijöitä ja trendejä kaksikierroksisessa Delfoi-prosessissa. Paneeli arvioi ensimmäisellä kierroksella tärkeimmäksi muutosvoimaksi makean veden varannot maailmassa. Makean veden saatavuuden ohella asiantuntijat pitivät tulevaisuuden politiikkahaasteina koko maailmaa koskettavia ilmasto- ja ympäristömuutoksia sekä energian kokonaiskulutusta maataloudessa.

Suomen näkökulmasta painotetut ja tarkennetut huolenaiheet toisen kyselykierroksen jälkeen luokiteltiin Suomen maa- ja elintarviketalouden strategisesti tärkeiksi kysymyksiksi. Niissä korostuivat viisi kotimaiselle ruoantuotannolle keskeistä asiaa:

• maatilayritysten kannattavuuden kehitys,
• Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan painoarvo ja kansallisen liikkumavaran käyttömahdollisuudet yhteiskunnallisesti hyväksyttävin perusteluin,
• EU:n maatalousbudjetin rahamääräinen toteuma rahoituskaudelle 2014-2020,
• kotimaisten elintarvikkeiden osuuden väheneminen ruoankulutuksessa tuontielintarvikkeiden lisääntyessä sekä
• maatalouden ympäristökuormituksen hallinta ravinnekuormituksen osalta.

Koko hankkeen loppupäätelmissä ennakoidaan, että markkinoiden potkuvoima kasvaa ja maatalouspolitiikan ohjausvaikutus vähenee selvästi kahden seuraavan vuosikymmenen aikana. Lähivuosien tärkein pelintekijä on EU:n uusi ohjelmakausi. Rakennekehityksen osalta edetään, kuten on edetty viimeisten parinkymmenen vuoden ajan; tilojen koko kasvaa ja lukumäärä vähenee edelleen. Samalla kotieläintuotannon erikoistuminen jatkuu, ja monialaiset maatilat lisääntyvät yhä. Aktiivitilojen kokonaismäärän nähdään laskevan nykyisestä noin 63 000 tilasta 40 000 tilaan vuonna 2020, ja jatkaen laskua vielä 2020-luvun. Kotieläintaloudessa lasku on rajumpaa: nykyisestä 20 000 tilasta on vuonna 2020 jäljellä enää noin 8 000 tilaa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin yhtenä tukipolitiikan vaihtoehtona, että maatalouden CAP-tuki lopetettaisiin kokonaan. Suomessa tällainen toteuma merkitsisi viljantuotannon kannattavuuden romahtamista ja vilja-alan voimakasta supistumista 2010-luvun lopulle edettäessä. Sianlihantuotanto vähenisi 20-25 prosenttia ja siipikarjanlihantuotanto kymmenen prosenttia. Vuoteen 2030 katsottaessa ruoantuotannon edellytyksiin kaikkialla maailmassa vaikuttavat eniten makean veden varantojen väheneminen, ilmastonmuutos ja energian hinta.

• Jaa kirjanmerkki

Artikkelin on kirjoittanut BASAAR-hankkeen projektipäällikkö Jan-Henrik Johansson.

Tänä kesänä kävin luennoimassa espanjalaisen UIMP:n kesäyliopistossa Santanderissa. Atlantin pohjoisrannikolla oli miellyttävä 20-25 asteen lämpö kun Helsingissä lämpö nousi lähelle 30 astetta ja ylikin. Kesäyliopistossa joukko kansainvälisiä asiantuntijoita puhui Euroopan alueiden profiloitumisesta talouskriisin maailmassa. Oma osuuteni oli Aasian ja Pohjoismaiden suhteet, joita parhaillaan pohditaan BASAAR-nimisessä Interreg IVA -hankkeessa. Hankkeeseen osallistuvat Keskisen Itämeren alueet (CBSR), eli Tukholman, Riian, Tallinnan, Turun ja Helsingin kaupungit ja maakunnat. Uudenmaan liitto toimii hankkeen vetäjänä. Hankkeessa on Capfulin johdolla laadittu skenaarioita alueen ja Aasian suhteiden kehittymiselle vuodelle 2050 asti. Menetelmä on ollut sama kuin EVA:n Tulevaisuuden Pelikentät -skenaarioissa.

Eräs keskeinen pohdinta BASAAR-hankkeen skenaariotyössä on ollut kysymys siitä, miten Pohjoismaiden osaamisyhteiskunnalle käy. Tänä vuonna Kiinassa valmistuu yliopistoista melkein yhtä paljon loppututkinnon suorittaneita kuin koko Ruotsin väestössä on asukkaita. Vaikka vain pieni osa heistä kehittyy kansainvälisiksi huippututkijoiksi, on määrä kuitenkin mykistävä. Viime syksynä ilmestynyt Global Research Report, China (pdf) arvioi, että muutamassa kymmenessä vuodessa Kiina ohittaa Yhdysvallat ja Euroopan maailman johtavana tieteen ja tutkimuksen maana. On syntymässä uusi tieteen ja tutkimuksen maailmankartta, jossa Kiina on kansainvälisen tiedemaailman keskipiste. BRIC-maiden yliopistot ja tutkijat verkottuvat Kiinan tiedemaailmaan jo luonnostaan. Miten käy Pohjoismaiden osaamisyhteiskunnalle?

Kuva: “China’s research output has increased dramatically since 1999 while most nations remained fairly stable. During the same period the USA increased its output from 265,000 to 340,000 publications per year, an increase of around 30% compared to China’s more than four-fold growth.”

BASAAR-hankkeessa olemme lähteneet siitä, että alueemme merkittävin resurssi, hyvinvointimme ja elinkeinoelämän perusta on juuri osaaminen, tiede, innovaatiotoiminta ja siihen pohjautuva kyky vastata omiin ja muun maailman tarpeisiin. Aasian tarpeiden kannalta meidän muut resurssimme kuten vesi, raaka-aineet, tuotantokapasiteetti, jne. ovat täysin marginaaliset. Juuri osaaminen on ollut se, jolla kilpailukykyämme ja elintasoamme on pidetty yllä. Hyytävä kysymys on: Tarvitaanko meitä vielä 2050? Onko myös tutkimuskapasiteettimme marginaalinen? Santanderin kesäyliopistossa huomasin, että huolta jakavat meidän kanssamme muutkin alueet Euroopassa. Ilmeisesti lähes kaikkialla pohditaan sitä, marginalisoituuko Eurooppa vähitellen.

Luentosarjan viimeisenä puhujana oli EU-parlamentin aluekehityskomitean puheenjohtaja Danuta Hübner. Hän korosti voimakkaasti ja elävästi Euroopan innovaatiopolitiikan ja kilpailukyvyn terävöittämisen tärkeyttä. Mutta hänkin näki asteittaisen marginalisoitumisen Euroopan suurimpana uhkakuvana. Kun tuli kysymysten aika kysyin häneltä, riittääkö todella jatkossa panostaminen pelkästään kilpailuun ja innovaatioihin. Johtavatko yksipuoliset puheet kilpailusta juuri eristäytymiseen ja marginalisoitumiseen? Merkkejä siitä on jo, kun kiinalaiset valittavat sitä ettemme jaa teknologiaa riittävästi (kiinalaisten kommentit BASAAR-hankkeen keskustelusivuilla). Ymmärrämmekö edes täällä pohjoisessa mitä innovaatioita kehittyvät markkinat jatkossa tarvitsevat? Eikö olisi nyt oikea hetki täydentää innovaatio- ja kilpailupuheet aivan uudella kumppanuusstrategialla? Hübner vastasi, että kilpailukyvyn parantaminen on Euroopan sisäinen tarve. Se on hoidettava joka tapauksessa. Kansainvälisen kaupankäynnin strategia on hänenkin mielestään juuri kumppanuussuhteiden kehittäminen eri aloilla.

Meillä tämä merkitsee mm. korkeakoulujen opetuksen ja tutkimuksen verkottumista ja jopa integroitumista aasialaiseen korkeakoulu- ja tiedemaailmaan. Se tarkoittaa kieli- ja kulttuuriosaamisen vahvistamista verkottumisstrategian keskeisenä osana ja kaikille ikäluokille. Se tarkoittaa opiskelijavaihdon radikaalia lisäämistä. Se tarkoittaa, että suurien lukukausimaksujen asettaminen ulkomaalaisille opiskelijoille on omaan jalkaan ampumista. Kaiken kaikkiaan se tarkoittaa, että Pohjoismaiden pitää profiloitua joustavaksi ja tehokkaaksi joukkuepelaajaksi aasialaisten kanssa. Jos et pysty voittamaan heitä, niin liity heihin.

(Kuvan lähde: Global Research Report - China)

• Jaa kirjanmerkki

Tulevaisuuden liikenne Euroopassa tulee perustumaan suurnopeusjunille. Näyttää vahvasti siltä, että Euroopan maat investoivat runsaassa kahdessa vuosikymmenessä lähes 600 miljardia euroa suurnopeusjuniin. Euroopan suurnopeusrataverkon pituus kohoaa tämän vuosikymmenen loppuun mennessä 20 000 kilometriin. Tuleeko Suomi jäämään tämän kehityksen ulkopuolelle? Toivottavasti ei, koska siinä ei olisi mitään järkeä Suomen kansantaloiden, hyvinvointipolitiikan ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta. Suomen nopein juna on joulukuussa 2010 Pietarin liikenteen aloittava Allegro. Sen huippunopeus nousee 220 kilometriin tunnissa. Matka-aika Helsingistä Pietariin lyhenee Allegron myötä kolmeen tuntiin kun matka aikaisemmin on vienyt 5-7 tuntia.

Yleiseurooppalaisesta kehityksestä huolimatta Suomelta puuttuu luotijunavisio, jolla Suomi olisi uskottavasti mukana tässä yleiseurooppalaisessa ja globaalissa kehityksessä.

Lue lisää…

• Jaa kirjanmerkki